Halusin kirjoittaa kotona olevan äidin yksinäisyydestä… ”Miten niin? Äideillähän on koko ajan seuraa omista lapsistaan. Eivät he ole koskaan yksin.” Aivan. Kotiäideillä on seuraa jopa vessareissuilla ja suihkussa. Lapsen seura aikuiselle ei ole kuitenkaan sama asia kuin aikuisen seura aikuiselle ja sama tietysti päinvastoin.Luonnollisista syistä johtuen lapsen kanssa ei voi tehdä samoja juttuja kuin aikuisen ystävän kanssa. Äitikin kaipaa aikuista juttuseuraa ja rauhallista hetkeä.

Tästä pääsemme lauseeseen ”Mutta asuuhan useimmilla kotona puoliso.” Niin useimmilla. Yksinhuoltajat vasta yksin ovatkin. Kaikilla vain ei ole puolisoa joka haluaisi auttaa tai pysty auttamaan. Toisen on yleensä käytävä töissä, jotta katto pysyy pään päällä. Ja jos päivästä toiseen juttelee vain yhdelle samalle aikuiselle niin hyvin nopeasti jutun aiheet kuihtuvat ja siirtyvät lähinnä käytännön asioihin kuten ”Käytkö kaupassa?” tai ”Voitko vaihtaa vaipan?”. Niistä keskusteluista on syvällisyys ja maailman parannus meininki kaukana.

Mutta puhun nyt omista tunteistani ja yksinäisyydestä. Vauvan synnyttyä ihmisillä tulee jokin tarve ottaa etäisyyttä lapsen saaneeseen henkilöön. Oli syy sitten mikä tahansa. Onneksi on olemassa myös niitä onnekkaita jotka saavat lapsen syntymän jälkeen vain läheisempiä ystäviä. Ja sitten on näitä joilla ystävät yksi toisensa jälkeen katoavat kuka mistäkin syystä. Elämä kulkee eteenpäin ja polut sivuavat eri suuntiin.

Ironisinta on se, että hormonit työntävät oman soppansa lusikkaan. Itkuherkkyys ja tunteet heittää vuoristorataa. Samaan aikaan on äärettömän onnellinen lapsistaan ja sitten taas tuskainen oman ajan puutteesta. Josta päästään taas tähän aikuisen seuran kaipuuseen ja siihen, että harvoin kun jonnekin pääsisi, niin kukaan ei joko voi esteiden takia lähteä tai edes halua lähteä tämän takkutukkaisen verkkarisankarittaren matkaan edes kupposelle. Tuonkin ulkomuodon alla elää edelleen se sama ihminen kuin ennen lapsia ja se saattaa sieltä esiin tulla kun on joku syy panostaa enemmän itseensä. Toki on myös näitä äitejä jotka pitävät itsensä upeana arjen pyörityksen keskellä itsensä vuoksi. Heille nostan hattua, koska omat voimani eivät siihen joka päivä riitä.

Jos syynä ystävien etääntymiseen tai katoamiseen on pelko siitä, että joutuisi kuuntelemaan juttuja lapsista koko teekupposen ajan, niin voisi ajatella asioita toiselta kantilta. On luonnollista, että äiti puhuu lapsistaan, koska rakastaa heitä eniten koko maailmassa ja on ylpeä heistä. Mutta äidistä on myös aivan ihanaa puhua välillä jostain ihan muusta ja saada pieni irtiotto lasten maailmasta. On täysin eri asia istua rauhassa ravintolassa hyvässä seurassa ja ihan vain jutella, kuin vetää toisella kädellä nopeasti kylmää makaroni-jauhelihamössöä poskeen, kun syöttää vauvaa ja komentaa isompia syömään.

Eniten kotona olevaa äitiä loukkaa se, että joku sanoo tulevansa, muttei tulekaan kylään. Etenkin, jos ei mitään edes ilmoita tulonsa estymisestä. Kotiäiti saattaa riemastuneena siivota koko kämpän lasten sotkuista ja leipoa herkkuja pöydän täyteen. Ja sitten odottaa ja odottaa… Ja kun ketään ei kuulu, istua sohvalla popcornkippo kädessä ja itkeä. Jos siis lasten isä on vienyt lapset nukkumaan ja äiti saa pienen hetken omaa aikaa, vaikka keskellä yötä. Samalla sitä mättäessä itkee ystävien kaipuuta, huonoa omaa tuntoa popcornista, omista ajatuksista ja sohvasta sekä miettii tuskaisena seuraavan päivän sähellystä. Puhumattakaan äidillä vellovasta huonosta omasta tunnosta, joka johtaa usein lenkkisuunnitelmiin. Mikä taas vie nautintoa niistä popcorneista. Ja tästä päästään taas siihen ”huono äiti” tunteeseen kun edes haaveilee tekevänsä hetken jotain muuta kuin lastenhoitoa.
Onko äitinä kiva olla? Todellakin on. Aivan ihanaa ja ikinä en vaihtaisi pois. Mutta jaksaako kukaan viikkoja, kuukausia tai vuosia ilman pientä taukoa jolloin olisi vain aikuista seuraa ilman lapsia? Ei jaksa. Vaikka äidit ovatkin supersankareita ja tehty raudasta niin eivät hekään pärjää ilman ystäviä. Pitäkää huolta ystävyyssuhteistanne ja muistakaa myös noita neljän seinän sisälle höperöityviä rautaisia peikkonaisia!

Kirjoittaja on 28-vuotias kolmen lapsen äiti, ja hän on kotona vauvan ja keskimmäisen kanssa. Isoin lapsi onkoululainen. Lasten kanssa viihdytään paljon ulkona etenkin veneilemässä ja metsäkävelyillä. 

Monet naiset ovat haaveilleet kotiäitiydestä pikkutytöstä asti. Kun kuvittelet elämääsi ensimmäistä kertaa äitinä et välttämättä ota huomioon että tarvitsisit lapsenhoitajien ja päiväkotien apua. Mikään ei ole sen unelman arvoista että vietät rajattomasti aikaa vastasyntyneen lapsesi kanssa. Jos taloudellinen tilanteenne antaa myöden eikä puolisollasi ole mitään sitä vastaan, kotiätiys voi tuntua unelmien täyttymykseltä- kunnes se ei olekaan.

Totuus on, että on monia asioita joita et välttämättä ole tullut ajatelleeksi kun valmistauduit vauvaa varten ja suunnittelit 18 vuotta tai enemmän elämää eteenpäin. Tässä joitain totuuksia kotiäitiydestä, harkitse tarkkaan ennen kuin irtisanoudut ansiotyöstäsi.

Kotiäitiyskin on työtä

Lapsen hoitaminen ja kodista huolehtiminen kuuluvat myös työssä käyvän ihmisen aikatauluun joten saatat siksi ehkä kuvitella että edellä mainitut asiat ovat helppoja hoitaa kunhan irtisanoudut ansiotyöstäsi. Kotiäitiys on kuitenkin jo itsessään työ. Sinun ei tarvitse vastata kenellekään, mutta olet silti oman itsesi pomo. Tämä tarkoittaa odotuksien kohtaamista, tavoitteiden asettamista, vastuussa olemista ja avun palkkaamista silloin kun sitä tarvitset.

Parisuhteesi ei ole samanlainen kuin ennen

Jotkin naiset huomaavat parisuhteidensa kärsivän kun he aloittavat kotiäitiyden. Elämäsi muuttuu ja millaiseksi itse muutut voi olla aivan erilaista kuin mihin puolisosi rakastui. Saatat huomata että puheenaiheesi rajoittuvat lapsiin kun et voi enää puhua urastasi tai harrastuksistasi. Sinun ei silti tarvitse antaa parisuhteesi kärsiä. Yritä säilyttää mielenkiintosi muihinkin asioihin kuin lapseen ja jätä lapsesi keskustelunaiheista välillä pois. Yritä tehdä niin paljon asioita yksin kuin mahdollista ja viettäkää aikaa yhdessä välillä ilman lasta.

Lapsesi ei aina käyttäydy hyvin (vaikka sinä olisitkin vieressä)

Jotkut äidit ajattelevat että heidän lapsensa käyttäytyvät paremmin kun he saavat olla kotona äidin ohjauksessa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Itseasiassa lapset saattavat käyttäytyä huonommin koska ovat tottuneet äidin läsnäoloon. He saattavat riidellä sisarustensa kanssa, väittää vastaan tai kiukutella. Voi siis olla kova työ saada lapsesi käyttäytymään kunnolla.

Saatat olla altis houkutuksille

Joskus houkutukset saattavat käydä vastustamattomiksi vaikka et haluaisikaan näin tapahtuvan. Saatat lihoa hiukan tai et enää pukeudu niin kivasti kuin ennen. Saatat ajatella että koska et enää käy töissä, sinulla ei ole ketään ketä varten laittautuisit. Vaikka tämä olisikin totta on silti hyvä pitää huolta itsestään. Lihominen voi vaikuttaa itsetuntoosi ja sitä kautta parisuhteeseesi. Pidä kiinni terveellisistä ruokailutottumuksista ja yritä saada liikuntaa joka päivä vähintään 30 minuuttia. Se voi vaatia vain pienen kävelylenkin tai kodin siivouksen.

 

 

Saatat tuntea itsesi piiaksi

Siivoojan ja piian välillä on ero, etkä halua olla piika. Siivooja pitää huolta yleisestä siisteydestä ja siivoaa usein, piika pitää huolta tästä kaikesta ja sen lisäksi siivoaa myös muiden jäljet kyselemättä ja hoitaa kaiken mitä toiset tarvitsevat. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkia kotitöitä vain koska olet kotiäiti. Lapsesi voi huolehtia huoneensa siivouksesta ja pienistä töistä joita delegoit hänelle. Puolisosi vastuulla tulisi olla joitan kotitöitä myös, kuten roskien ulos vieminen, autotallin siivoaminen tai ruoan laitto viikonloppuisin.

Sinun ei tarvitse olla kuin Martha Stewart

Jotkut olettavat että kotiäideillä on rutkasti aikaa joka mahdollistaa heidät tekemään kaiken siististi ja taidokkaasti kuin Martha Stewart. Mutta sinun ei tarvitse tehdä kolmen ruokalajin illallisia, puuttua jokaiseen tee-se-itse-projektiin tai lähteä jokaiselle lomamatkalle mukaan. Tee vain parhaasi ja tee ne asiat jotka koet tarpeellisiksi, älä stressaa. Jos leivonnaisesi eivät näytä sellaisilta että ne kuuluisivat lehden kanteen tai jos olohuoneesi ei ole aina täydellinen älä huoli. Kukaan ei odota sinun olevan superäiti paitsi sinä itse. Niin kauan kun kotisi on ylläpidetty, perheesi on onnellinen ja terve ja itsekin tunnet olevasi onnellinen kaikki on hyvin.

 

Poika vai tyttö?

 

Kiitos tekniikan edistymisen ja lukuisten älykkäiden tiedemiesten, ei ole enää kovin vaikeaa selvittää lapsesi sukupuolta. Ultraäänilaitteen avulla pitäisi melko suurella varmuudella saada selville lapsesi sukupuoli (tosin tieto ei ole 100% luokkaa) siinä 20 raskausviikon paikkeilla jos lapsesi on sellaisessa asennossa jossa sukuelimet voi nähdä helposti. Genetiikan avulla sukupuolen selvittäminen on ainoa varma keino, tosin tätä keinoa käytetään vain niiden parien kohdalla joilla on normaalia korkeampi riski epämuodostumiin. Jotkin näistä metodeista sisältävät keskenmenoriskin.

Ennen kuin nämä mahdollisuudet olivat käytettävissä, parien täytyi luottaa vanhan kansan viisauksiin ja yrittää arvailla lapsensa sukupuolta. Tietenkin on aina 50% mahdollisuus arvata oikein, mutta nämä ennustukset ovat kulkeneet suvuissa sukupolvien ajan. Olet varmaankin kuullut ne kaikki, varsinkin jos olet päättänyt olla ottamatta selvää lapsesi sukupuolesta. Et välttämättä ole voinut kävellä kadulla ilman että joku pysäyttää sinut ja kertoo kumman saat ja mistä hän on näin päätellyt. Nämä ennustukset eivät perustu tieteelle eivätkä ne välttämättä arvaa lapsesi sukupuolta, voithan silti pitää vähän hauskaa:

1: Linea negra

Tumma viiva joka ilmestyy vatsaasi raskauden aikana kertoo saatko tytön vai pojan. Huhu kertoo että jos viivasi jatkuu navan yläpuolelle saat pojan, kun taas jos viiva jää napasi alapuolelle saat tytön.

2: Vatsan sijainti

Tämä on yksi niistä vanhan kansan viisauksista joita et voi olla kuulematta raskauden aikana. Saatat kuulla tämän monta kertaa laskettuun aikaasi asti, ihmisethän rakastavat kommentoida mahaasi, eikö? Legendan mukaan jos vatsasi on ylhäällä, odotat tyttöä ja jos alhaalla odotat poikaa.

3: Ihosi tuntu

Jos odotat poikaa ihosi saattaa tuntua kuivalta, jos odotat tyttöä ihosi tuntuu silkkisen pehmeältä.

4: Sydämen lyönnit

Vanhan kansan viisauksien mukaan vauvan sydämen sykkeen tiheys kertoo vauvasi sukupuolen. Ilemisesti tytöillä on tiheämpi sydämen syke kuin pojilla. Yli 140 lyöntiä minuutissa kertoo että saat tytön, ja jos alle 140 lyöntiä niin saat pojan. Tasan 140 lyöntiä minuutissa tarkoittaa että saat joko alienin tai koiran pennun, ken tietää?

5: Hiukset

Jos hiuksesi muuttuvat paksuiksi ja kiiltäviksi odotat poikaa, jos hiuksesi rasvoittuvat ja ovat pitkin päätä odotat tyttöä. Kehosi muu karvoitus voi myös antaa vihjettä siitä kumman saat. Jos karvasi kasvavat paksuina ja nopeasti saat pojan, jos karvasi kasvavat niin kuin ennenkin odotat tyttöä. (Älä huoli, tulet olemaan joka tapauksessa karvaisempi kuin ennen koska sheivaaminen on mahdotonta ison vatsan kanssa.)

6: Painon kertyminen

Painon kertyminen tiettyyn paikkaan raskauden aikana on vanhan kansan mukaan yksi tapa ennustaa tulevan lapsen sukupuoli. Jos painosi kertyy lähinnä vatsaasi saat pojan ja jos painosi kertyy vähän joka puolelle saat tytön.

7: Mieliteot

Jotkut uskovat että mielitekosi kertovat syntymättömän lapsesi sukupuolen. Jos himoitset makeaa kuten hedelmiä, suklaata ja jälkiruokia haikara tuo sinulle tytön. Jos taas himoitset suolaisia ruokia kuten perunalastuja ja rinkeleitä saatat odottaa poikaa.

8: Sormuskikka

Vanha kansa käytti vihkisormusta, modernimpaan versioon tarvitset minkä tahansa sormuksen, neulan tai pinnin. Nyppää itseltäsi yksi hius päästä ja sido se sormukseen tai mikä sinulla onkaan. Mene makuulle ja roikota sormusta vatsasi päällä. Jos sormus alkaa liikkua ympyrää saat pojan. Jos sormus liikkuu heilurimaisesti sivulta sivulle saat tytön.

9: Pahoinvointi

Jos olet miettinyt miksi kärsit pahoinvoinnista (aamupahoinvointi tarvitsisi uudet standardit) niin se on siksi että osaisit ennustaa tulevan lapsesi sukupuolen. Jos pidit päätäsi vessanpöntössä ensimmäiset 12 viikkoa odotat tyttöä, jos et kärsinyt oksentelusta saat pojan.

10: Jalat

Jos jalkasi tuntuvat kovin kylmiltä saatat odottaa poikaa, jos taas jalkasi ovat lämpimämmät kuin koskaan, odotat tyttöä.

11: Hehku

Vanhan kansan mukaan jos näytät hehkuvalta, kauniilta ja hyvinvoivalta saat pojan. Jos taas ihmiset katsovat sinua huolestuneesti ja kysyvät voitko hyvin, kehossasi majailee tyttö joka vie sinulta kaiken energian ja hehkun.

12: Rinnat eriparia

On yleistä, että toinen rinta on suurempi kuin toinen. Jos oikea rintasi on suurempi odotat poikaa, jos vasen rintasi on isompi odotat tyttöä.

13: Minne tyynysi osoittaa

Tämä on varmasti yksi naurettavimmista ennustuksista mitä on, vanha taru kertoo että jos tyynysi osoittaa pohjoiseen saat pojan, jos etelään saat tytön. Jos tyynysi osoittaa itään tai länteen, ennustus on tulokseton. (Tosin voit vaikuttaa ennustukseen järjestämällä huonekalusi uuteen järjestykseen.)

14: Näppylät

Muinaisen viisauden mukaan akne raskauden aikana viittaa siihen että saat tytön. Täydellinen hipiä taas kertoo että saat pojan.

15: Virtsan väri

Jos virtsasi on kirkasta, saatat odottaa tyttöä. Jos virtsasi on sameaa odotat poikaa.

16: Vatsan muoto

Jos ihmiset pysäyttävät sinut kommentoidakseen kuinka vatsasi muistuttaa koripalloa, saatat odottaa poikaa. Jos taas koripalloilijat eivät innostu vatsastasi, odotat tyttöä. Kaikki yläpuolella olevat ennustukset ovat hölynpölyä, mutta näitä on hauska lukea. Ainakin silloin se on hauskaa jos itse toteutat näitä ennustuksia odottavalle äidille.

Yksi ensimmäisistä sitoumuksista avioliitossa on epäitsekkyys. Jos perustat parisuhteesi puolisosi tarpeille tulette varmasti olemaan onnellisia. Ja jos todella rakastat vaimoasi haluat varmasti tehdä hänet onnelliseksi.

Avioliittoneuvoja Willard F. Harley Jr. uskoo että naisilla on 5 perustarvetta. Tietenkin kaikki naiset ovat erilaisia mutta vuosien tutkimuksen jälkeen voi sanoa, että seuraavat seikat ovat keskimääräisesti tärkeitä naisille:

Hellyyden osoitukset

Naiset tarvitsevat hellyyden osoituksia lukemattomin eri tavoin. Olet varmaankin kuullut monesti ”julkisista hellyyden osoituksista” ja totuus on, että vaimosi haluaa sinun pitävän häntä kädestä. Emme enää halua pussailla vieraiden edessä sen enempää kuin sinäkään, mutta käsi vaimosi hartioiden ympärillä tai hellä ja rakastava kosketus osoittaa että hän on sinun. Anna hänen tietää että olet ylpeä siitä että olet hänen aviomiehensä.

Keskustelu

Naiset tykkäävät keskustella. Järkyttävää, tiedän. Itseasiassa keskusteleminen on itseilmaisun perusta naisille. Jos teillä on lapsia vaimosi saattaa haluta saada aikuista juttuseuraa. Kun miehet ovat vain hiljaa, se tuntuu naisista siltä kuin mies ei välittäisi. Toisaalta kun miesten ajatukset vaeltavat, he yleensä ovat sillloin hiljaa. Vahvat parisuhteet perustuvat syvälle ja tarkoitukselliselle keskustelulle; oikealle kommunikoinnille. Joten kun vaimosi sanoo että hän haluaa jutella, laita TV pois päältä, laita puhelimesi syrjään ja laita korvasi hörölle.

Rehellisyys ja avoimuus

Jotta täysin rehellinen ja avoin avioliitto toimisi, täytyy olla sääntöjä. Yleensä useimmat naiset tuntevat itsensä jollain tavalla epävarmoiksi avioliitossaan. Nykyään tarvitaan salasanoja kaikkeen toimimiseen. Puolisosi tulisi tietää salasanasi. Oli se sitten pankkitilin, sosiaalisen median käyttäjätunnuksen salasana tai puhelimesi avainkoodi sinulla ei pitäisi olla mitään salattavaa. Jos löydät itsesi tilanteesta jossa olet kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa, lähetä vaimollesi nopea tekstiviesti tilanteesta. Moni voi olla sitä mieltä, että tällainen toiminta loukkaa yksityisyyttäsi, mutta arvaa mitä? Avioliitossa ei ole kyse vain sinusta.

Taloudellinen tuki

Onko raha paha asia? Ei, se on välttämätöntä. Onko rakkaus rahaan paha asia? Se onkin toinen juttu. Taloudellisen tuen tarve ei tarkoita sitä että vaimosi olisi rahojesi perään. Itseasiassa kaikkein menestyneimmät ja taloudellisesti vakaimmat ihmiset ovat noita jotka tunnetaan säästäväisinä ja nuukina. He tietävät kuinka venyttää penniä ja heidän vaimonsa ovat tyytyväisiä siitä.

Sitoutuminen perheeseen

Jos minulta olisi kysytty sinkkupäivinäni mitä piirteitä etsin miehessä, olisin luultavasti maininnut huumorintajun, seksikkään hymyn ja hyvän sydämen. Äskeiset ominaisuudet ovat miehessäni ihania piirteitä, mutta kun huomasin kuinka tärkeä perhe hänelle on, lankesin häneen täysin. Vuosien yhdessäolon aikana mieheni on pitänyt perhettään uraa ja taloudellisia mahdollisuuksia tärkeämpänä. Hän pitää meidät mielessään jokaisessa päätöksessään, hän laittaa perheen etusijalle kaikessa mitä tekee ja mikään ei ole seksikkäämpää.

Oli avioliittosi sitten jäissä tai vahva kuin kallio, liittosi hyötyy varmasti näistä vinkeistä. Pyri aina antamaan itsestäsi vain parasta puolisollesi!

Lähde: familyshare.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen Veikon syntymää päätin, että poika tulisi nukkumaan omassa sängyssä, ja toivottavasti myös lähestulkoon kokonaisia öitä. Sain lainaan veljeltäni Stokken ihanan vauvansängyn, jonka petasin jo hyvän tovin ennen syntymää.

Ensimmäisenä iltana kotona työnsin pinnasängyn olohuoneeseen, ja laskin pojan sinne makaamaan. Meni hetki, kun alkoi hirveä itku. Miksi se ei nyt nukukkaan, vaikka sairaalassa se viihtyi omassa sängyssä? Miksei se nukahda omaan sänkyynsä?
Nukutin pojan syliini, ja laskin uudestaan sänkyyn. Ei, taas se heräsi ja alkoi itkeä. Nappasin Veikon syliin ja otin omaan kainaloon nukkumaan.

Siellä Veikko nukkuu edelleen, suurimman osan ajasta.

Edelliset kolme kuukautta olen saanut pojan kuitenkin nukkumaan alkuillat omassa sängyssään. Veikko heräilee paljon, ja olen tyrkkinyt tissiä suuhun. Lopulta ottanut viereen nukkumaan, äiti ei jaksa enää. Jos heräily on jatkunut sängyssä, eikä tissi ole riittänyt olen saattanut itkeä, ja ärähtää ”ole hiljaa, äitin pitää saada nukkua”. Silloin on saattanut miehenikin herätä, että no, mikä on?
Meillä saatetaan herätä ennen neljää. Veikko könyää kainalossamme, kyntää päätään mahaamme tai puristaa pienillä sormillaan nenän tukkoon. Kiljuu korvan juuressa ja repii hiuksia. Silloin nostan hänet yksin melskaamaan omaan sänkyynsä, ja siellä hän monesti jaksaakin olla hetken ja lopulta nukahtaa tissille.

Toissa iltana aloitin unikoulun, neuvolan kehotuksesta. Illalla tankkasin Veikon täyteen kaurapuurolla ja hedelmäsoseella, väsytin meidän sänkyymme ja nostin omaan sänkyyn, kun näytti että hän nukahtaisi. Silittelin ja hyräilin, ja lopulta hän nukahti. Ensimmäinen yö meni ihan hyvin, nousin monesti antamaan tuttia, ja silittelemään, mutta tissiä annoin vasta aamuyöstä.
Edellinen yö taas… No, Veikko jaksoi nukkua yli kahteentoista. Sen jälkeen heräiltiinkin koko yö. Varmaan jo ennen kahta otin pojan viereeni, kun tuntui, että pyörryn ihan varmasti kohta, jos nousen vielä kertaakaan antamaan tuttia. Sängyssä hyörittiin ja pyörittiin ja heräiltiin ja noustiin ylös vartin yli kuusi.

En usko, että meidän yöheräilymme on pahimmasta päästä, mutta kun tätä on jatkunut yli 6kk, alan olla lopen uupunut. Hoitoon anto ei vielä onnistu, koska poika on niin kiinni minussa. Mies ei herää itkuihin.

Aamulla itkettiin molemmat. Varmaan väsymyksestä.

Matleenan esittely: Täällä kirjoittelee 22-vuotias 4 kuukautisen Veikko pojan äiti. Asumme kihlattuni, poikamme sekä 2-vuotiaan Coton de tulear Unna koiran kanssa Joensuun Hukanhaudalla, vuokralla 60 neliön retrohenkisessä rivitalo-kaksiossa, jossa keittiön kaapit ovat sinapin keltaiset, ottimet irtoavat käsiin ja lattiat haisevat vanhoilta. Siellä on kuitenkin pesukone ja vuokra on halpa.

Opiskelen sairaanhoitajaksi, ja tarkoitus olisi syksyllä aloittaa kirjoittamaan opinnäytetyötä äitiysloman ohella. Koulua on jäljellä vielä 1,5 vuotta, mikä tietää vielä monta vuotta stressiä ja tuskan kyyneleitä. Mieheni valmistuu samalta alalta marraskuussa, mikä varmasti tuo omat vaikeutensa meidän arkeen, kun molemmat työskentelevät kolmivuorotyössä.

Meillä on helmikuussa tulossa pienet häät, olemme varanneet Joensuun keskustan ihanan kirkon ja Teatteriravintolan lasiterassin. Olisin ehkä itse toivonut isompia häitä, mutta soitellessani paikkoihin ymmärsin miten kalliiksi häiden järjestäminen tulee. Meidän pankkitileillämme ei vilise 40 000 euron häitä, vaan pyrimme pysymään lähempänä 2000 euron budjettirajaa. Häistä tulen teille varmasti enemmän kertomaan ajan mittaan enemmän, se on kuitenkin varsinkin syksyn ja talven kovin projekti.

Kuinka paljon mahtuukaan asiaa pieneen elämään. Sen voin sanoa, että sanoinkuvaamattoman paljon. Vuosia takana vasta 24. Silti tuntuu että olen omassa mittakaavassani kokenut paljon. Menettänyt, saavuttanut, saanut ja luovuttanut. Siitä huolimatta vielä on niin paljon koettavaa ja nähtävää jäljellä. Siinä se elämän ihanuus ja ihmeellisyys. Nyt olenkin viimeaikoina jälleen palannut mielessäni niihin käännekohtiin elämässäni, jotka ovat tuoneet minut tähän hetkeen.

 

Noin neljä vuotta sitten istuin kerrostaloasunnon parvekkeella ja poltin viidettä savukettani.
Kahvikuppi höyrysi kirpeässä syysilmassa. Katsahdin ikkunasta sisään ja siihen näkyyn kiteytyi koko sen hetkinen elämäni. Mies istui sohvalla hajareisin pelkissä kalsareissaan, kädessään peliohjain, ja pöydällä tyhjiä kaljapulloja, roskia, likaisia astioita… Pelin jytke olisi kuulunut ulos asti ellen olisi kyllästynyt sitä kuuntelemaan ja sulkenut maailman pois mielestäni kuulokkeilla ja jokseenkin masentavansävyisillä kappaleilla.

Sinä aamuna olin saanut jälleen negatiivisen raskaustestin. Lukemattomat käynnit yksityisillä gynekologeilla, jotka kaikki toistivat minulle sitä ainaista samaa virttä: ”sinä olet niin nuori, kyllä se siitä!” Lähetettä en saanut lapsettomuuspuolelle vaikka sitä ruinasin. Olin kai liian suostuteltavissa, sillä olisi minulla ollut oikeus lähetteeseen – varsinkin kun yritystä oli takana kaksi vuotta.

Sytytin kuudennen savukkeeni ja kuulokkeista kajahti sanat ”I wonder do I love you, or the thought of you”. Olin miettinyt jo useampaan otteeseen, että tässä ei ole järkeä, mutta juuri nuo sanat saivat minut pysähtymään juuri siihen hetkeen. Vauvakuume oli se ilkeä pirulainen, joka saneli elämääni päivittäin. Mies, jota ei loppujen lopuksi kiinnostanut mikään muu kuin pelit, teki muusta elämästäni tyhjää ja merkityksetöntä. Olin yksinäinen. Ahdistunut. Masentunut. Vihasin itseäni.

Tuon illan jälkeen luovutin. Päivä päivältä mieleeni iskostui se ajatus, että tämän on muututtava. Mies ei lukuisten lupausten saattelemana muuttunut neljän vuoden aikana, jonka vietimme yhdessä. Tiesin, etten voinut jäädä katselemaan sitä, mihin tuo kyseinen polku minut veisi. Oli aika nostaa kytkintä ja vaihtaa suuntaa. Olla itsekäs ja vihdoin ajatella omaa parastani. Muuttua itse.

Sitä päätöstä en ole koskaan ehtinyt katua – sekuntiakaan.

Ei aikaakaan, kun löysin itseni tilanteesta, että vierelläni oli mies, johon pystyin luottamaan. Mies isolla ämmällä. Se, joka ei jätä minua yksin. Se, kelle on tärkeämpää kuin mikään muu, että minä voin hyvin. Mies joka kietoo käsivartensa ympärilleni ja niin tunnen olevani suojassa kaikelta. Mies joka haluaa elämältä samaa kuin minä itse. Se joka kuiskaa minulle joka päivä ”minä rakastan sinua” ja ottaa syliin.

Koimme jo alusta asti olevamme menossa oikeaan suuntaan, unelmoimme molemmat samoista asioista. Me emme aikailleet kumpikaan päätöksissä jotka koskivat elämäämme. Perustuksista alkaen rakensimme suhteen melko nopeasti, mutta tukevalle pohjalle. Yhteinen haaveemme omasta talosta toteutui. Sanoimme tahdon vain lähimmäisten läsnäollessa. Pitkän odotuksen jälkeen vihdoin 15.2.15 klo 1.34 maailmaani vavisutti pienen ihmeemme ensimmäinen rääkäisy. Unelmani perheestä oli toteutunut.

Vaikka elämässä on aina jotain, josta voi unelmoida, jota kohti voi pyrkiä, voisin sanoa olevani tällä hetkellä elämääni äärimmäisen tyytyväinen. Nyt vain ymmärrän sen eron, mikä on kun saa unelmoida ehjässä elämässä uusista asioista, eikä rikkinäisessä elämässä siitä että palapelin palat loksahtaisivat joskus kohdalleen.

Kirjoittaja Mira on 24-vuotias 5kk ikäisen pojan äiti, joka tituleeraa poikaansa kirjoituksissa nimellä ”Torttu”. Mira asuu omakotitalossa Turun laitamilla yhdessä aviomieheni ”Iso-H:n”, kahden kissan ja kahden koiran kanssa. Neljä vuotta sitten MIra aloitti kätilöopinnot turun ammattikorkeakoulussa ja hän aikoo palata Tammikuussa opiskelemaan, jotta voisi vihdoin valmistua vuoden 2016 puolella kätilöksi. Mira on syntynyt Porvoossa maaliskuun loppupuolella -91, mutta hän ehti asua Porvoossa 14 vuotta, jonka jälkeen Miran perhe muutti Espooseen.” Espoosta rantauduin itse Turkuun opiskelemaan kuusi vuotta sitten.”