Kategoria: Äitiystarinoita

Ihmiset ovat kauhuissaan ultraäänestä, jossa näkyy demoni- vauva

Ja minä kun luulin, että 3D ultraäänet ovat melko pelottavia, mutta tarkemmin ajateltuna ei niinkään, sillä 3D printterit vasta ovat todella outoja.
Ilmeisesti juttu ultraäänestä, joka näyttää demoni- vauvan leviää kulovalkean tavoin nyt Internetissä ja rehellisesti sanoen se tuntuu hieman oudolta. Ja jotta asia saisi vielä oudompia käänteitä, teknikko joka otti ultraäänen, jossa demoni-vauva näkyi, ei osaa selittää mistä tämä outo ilmestys johtuu.
Skannattu kuva vaikuttaa näyttävän karmivan kuvastuksen, jossa kuin toisen vauvan kasvot katsovat sikiötä sen yllä. Onko se kenties suojelusenkeli? Mene ja tiedä.

ultaääni

 

ultraääni

 

ultra

Imgur- käyttäjän Luigivampa-over9000 oli pakko antaa lausunto, kun kuva levisi Internetiin viime viikonloppuna. ’’Kaikki on hyvin. Vauvan kehitysprosessi oli kaksi viikkoa aikataulusta edellä. Teknikolta, joka otti ultraäänen kysyttiin mikä ilmestys oli. Hänellä ei kuitenkaan ollut muuta vastausta kuin, että he eivät ole ennen nähneet vastaavaa. Varsin mielenkiintoinen tapaus, josta jää valokuva muistoksi tulevaisuuteen.’’

Onko kyseessä demoni vai enkeli? Mitä olet mieltä?

Alkuperäinen artikkeli;
http://www.hotmomsclub.com/people-are-freaking-out-over-this-creepy-ultrasound-that-shows-a-demon-baby/?utm_source=facebook&utm_content=hmc&utm_campaign=social-o

Hillitön lista asioista, joiden takia naiset ovat itkeneet raskauden aikana

Viime aikoina Internetissä on kiertänyt aviomiehen kokoama hulvaton lista asioista, jotka saivat hänen vaimonsa itkemään raskaana ollessa. Vaimo oli esimerkiksi alkanut itkeä yhtäkkiä kun hänen miehensä otti häntä kädestä kiinni tai kun vaimo oli tajunnut, että joutsenetkin voivat olla homoseksuaaleja.

Olemme koonneet yhteen listan niistä oudoista asioista, jotka ovat saaneet naiset itkemään raskauden aikana.

raskausajan-itkuja

Muun muassa nämä asiat ovat saaneet kyynelkanavat aukeamaan:

* ”Kun paikallinen jääkiekkojoukkue teki maalin. Odotin kaksosia ja itkin silmät päästäni. Enkä edes seuraa jääkiekkoa.”

* ”Koska en kyennyt syömään parsakaaliani.”

* ”Koska banaani, jota pyysin, maistui liikaa… banaanilta.”

* ”Kun näin kiltin vanhan miehen pyörätuolissa syömässä jäätelöä.”

* ”Koska mieheni toi minulle suklaadonitsin eikä mansikka sellaista.”

* ”Kun pieni poika putosi pyöränsä selästä.”

* ”Koska keksini paloivat uunissa.”

* ”Koska tein miehelleni kinkku-juusto-voileivän ja tiputin voiveitsen.”

* ”Kun vanhempi rouva päästi minut edelleen kassajonossa, koska minulla oli vain muutama ostos.”

* ”Kun näin mainoksen, jossa isä antaa tyttärelleen talon.”

* ”Koska en voinut mennä nukkumaan.”

* ”Kun olin nälkäinen enkä osannut valita mitä söisin.”

* ”Koska limsa-automaatti ei toiminut McDonaldsilla.”

* ”Kun pölynimuri kaatui.”

* ”Kun McDonaldsilta ei saanutkaan enää suosikkijäätelöäni.”

* ”Kun siivosin käsilaukustani vanhoja kuitteja.”

* ”Kun television tietokilpailussa vanha pariskunta voitti rahasumman.”

itku
Mikä on saanut sinut itkemään raskautesi aikana?

Malli synnytti tyttären, mutta myöhempi kuva sai Internetin sekaisin

Supermalli Robyn Lawley, joka on tunnettu muun muassa uimapukukuvista, synnytti hiljattain tyttären nimeltä Riley.
Äidiksi tulemisesta hän sai tietenkin osakseen kehuja, mutta se mitä hän jakoi sosiaalisessa mediassa synnytyksen jälkeen, sai ihmiset todella puhumaan.

Hän lisäsi kuvan vartalostaan, jossa hän esittelee synnytyksen jälkeisiä raskausarpiaan.

raskausarvet

Kuva: Facebook

Mallin Facebook-sivulla oli kuvan lisäksi myös aiheeseen liittyvä kirjoitus.

raskausarvet

Kuva: Instagram

Tämä australialainen malli puolustaa kirjoituksessa itseään syytöksiä vastaan, joiden mukaan hän harkitsi aborttia välttyäkseen raskausarvilta:

”Järkytyin, enkä vain sen takia etten ole sanonut noin”, hän kirjoitti.  ”Minulla oli jo ennestään arpia, kuten 90% muistakin ihmisistä.”

”Tuntui todella pahalta, kun siitä seuranneet kommentit olivat vähintäänkin alentuvia ja loukkaavia.”

Nämä kummalliset syytökset kyllä täsmäsivät erääseenn medialähteeseen, joka väärenteli hänen sanomisiaan irrottamalla lauseet asiayhteydestä.

 

raskausarvet

Kuva: Instagram

Lawley kohtasi tämän julkaisun, saadakseen asian oikaistua:

”Olen henkilökohtaisesti twiitannut juorupalstan kirjoittajalle tuntemuksistani ja siitä, kuinka paljon huolta valheellinen juttu on minulle aiheuttanut.”

Juttu vedettiin lopulta pois, mutta tapahtunut ei unohdu mallin mielestä.

raskausarvet

Kuva: Instagram

Niinpä hän päätyi lopulta postaamaan ylläolevan kuvan ja esittelemään ylpeänä raskausarpiaan.

”Ja mitä tulee raskausarpiini”, hän sanoi. ”Aivan hyvin voisin tallentaa ne kuvaan. Ovathan ne kovan luokan tiikeriraidat. Olen myös ansainnut ne.”

Lawley tuli myös kuvanneeksi äitiyteen liittyvää arjen sankarillisuutta:
”Haluan sanoa jokaiselle, joka tuntee häpeää tai inhoa omaa vartaloaan kohtaan, varsinkin synnyttämisen jälkeen, että sinä olet taistelija ja olet luonut uutta elämää sisälläsi eikä se ole mikään helppo saavutus.”

Hänen kuvansa ja siihen liittyvä kannanotto ovat saaneet tuhansia tykkäyksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Alkuperäinen teksti: http://www.liftbump.com/2015/10/89433-supermodel-gives-birth-to-a-baby-girl-but-its-this-post-pregnancy-photo-that-has-the-internet-talking/?author=lb&utm_source=facebook&utm_medium=owned&utm_campaign=celebrity&utm_term=beingmommy

Tutkimustulos: ihokontakti vähentää myös äitien stressiä!

Tiedämme, että ihokontaktissa oleminen, tai kenguruhoito tekee hyvää vauvoille – erityisesti keskosille suunnattu – ja nyt uuden tutkimuksen mukaan se hyödyttää myös keskosten äitejä.

ihokontakti

Kukapa ei tykkäisi hellimisestä? Tiedetään jo, että kenguruhoito, eli menetelmä, jossa vauvaa pidetään ihokontaktissa vanhemman paljaan rinnan päällä, edesauttaa vauvoja toipumaan, erityisesti keskosia vastasyntyneiden teho-osastolla.
Tämä läheinen helliminen säätelee vauvan kehon lämpötilaa, sydämen sykettä, hengitystä, lohduttaa itkua ja yleisesti saa vauvat voimaan paremmin. Ja nyt uuden tutkimuksen mukaan vauvat eivät ole ainoita, jotka hyötyvät ihokontaktissa olemisesta – myös keskosten äitien stressitasot vähenevät.

Auttaa yhteyden löytämisessä

Tutkijat seurasivat äitien ja vastasyntyneiden stressitasoja ennen ja jälkeen tunnin mittaisen ihokontaktissa olemisen. Vauvojen iät vaihtelivat 3 päivän ikäisestä 109 päivän ikäiseen, syntymäpainot 450 grammasta 3628 grammaan, ja heillä oli erilaisia terveysongelmia. Tutkimuksessa huomattiin, että äitien stressitasot – mitattuna vastasyntyneiden teho-osastolla, vauvan tila ja saavutettu äiti-vauvasuhde huomioiden – vähenivät kenguruhoidon jälkeen. Vaikka tutkimus ei vastannutkaan kysymykseen miksi, päätutkijalla on muutamia teorioita.

”Äitinä ja vastasyntyneiden erikoislääkärinä saamani kokemuksen pohjalta, luulisin, että ihokontaktissa oleminen vähentää äitien stressiä, koska se antaa heille mahdollisuuden olla aktiivisessa roolissa oman vauvansa hoitamisessa”, hän sanoo.

”Tiedämme, että ihokontakti hyödyttää vastasyntyneitä fyysisesti, se tasoittaa sydämen sykettä ja hengitystä, joten vauvan pitäminen ihokontaktissa auttaa äitejä osallistumaan paranemisprosessiin”, tutkija kertoo.

Tämä on erityisen tärkeää kun rohkaistaan tuoreita äitejä löytämään yhteys vauvansa kanssa. Yhteyden muodostumiseen saattaa vaikuttaa erossa oleminen, lääkäreiden toimenpiteet ja avuttomuuden tunne, joka syntyy kun vauva on teho-osastolla.

”Kun äidit eivät voi tarjota huolenpitoa vastasyntyneillensä hankalan teho-osastolla olemisen vuoksi, se saattaa aiheuttaa heille stressiä. Äideistä saattaa tuntua ylivoimaiselta ja jopa osaamattomalta, koska heillä on niin vähän valtaa vauvansa hoidon suhteen. Kun äideille annetaan mahdollisuus olla ihonkontaktissa vauvansa kanssa vähintään tunnin verran, se saa heidät tuntemaan itsensä aktiivisiksi osallistujiksi.”

ihokontakti

Rauhoittava vaikutus

Ihokontaktin hyödyt voidaan saavuttaa jopa ilman imetystäkin; mutta jos äiti haluaa imettää tai pumpata maitoa, kenguruhoito voi auttaa siinä. ”Moni teho-osastolla olevan vastasyntyneen äiti, joka aikoi imettää vauvaansa, kohtaa ongelmia maidon tuottamisessa korkeiden stressitasojen takia. Eräs toinen tutkimus on osoittanut, että ihokontaktissa oleminen vauvan kanssa auttaa maidon tuotannon lisäämisessä. Tämä tutkimus tukee omaani, jonka mukaan ihokontakti vähentää äitien stressitasoja”, tutkija toteaa.

Eikä kenguruhoito ole vain äideille – isät voivat myös osallistua.
”Tutkimukseni keskittyi äiteihin, mutta erään toisen tutkimuksen mukaan ihokontaktissa oleminen on hyödyllistä myös isille. Se auttaa heitä löytämään yhteyden vauvansa kanssa, rauhoittaa ja mahdollistaa aktiivisen roolin ottamisen vauvan hoitamisen suhteen. Yleensä vastasyntyneiden isät eivät teho-osastolla ole niin avoimia tunteidensa suhteen kuin äidit, mutta hekin ovat stressaantuneita. Monesti tuoreiden isien psykologisia tarpeita ylenkatsotaan, mutta kenguruhoito on eräs keino saada isät rentoutumaan ja osallistumaan.”

ihokontakti

Jos haluat kokeilla kenguruhoitoa, erityisesti jos vauvasi on teho-osastolla, kauanko kestää ennen kuin stressitasosi laskee? ”Yksi tunti on pienin mahdollinen aika, jolloin saavutetaan kenguruhoidon täysi hyöty, mutta mitä enemmän aikaa siihen käytetään, sitä paremmat ovat tulokset”, tutkija kuvailee. Riippuen vauvasi tilanteesta, et välttämättä saa pitää häntä tuntia kauempaa ennen kuin hän voi paremmin.

Vaikka yhä useammat teho-osastot tunnistavatkin äidin ja vauvan välisen kenguruhoidon tärkeyden, kerro lääkärillesi jos et saa tarpeeksi hellimisaikaa. ”Jos sinulle ei automaattisesti tarjota tätä hoitomahdollisuutta, mutta haluat sitä kokeilla, puhu vauvasi hoitohenkilökunnalle ja kerro siitä aiheutuvat hyödyt sekä sinulle että vauvallesi”, tutkija kehottaa. Ja vaikka vauvasi ei olisikaan teho-osastolla, tuoreena äitinä oleminen voi olla stressaavaa sekin, pidä vauvaasi lähellä ja helli häntä – se saa teidät molemmat voimaan paremmin.

Lähde: http://www.fitpregnancy.com/parenting/postnatal-health/skin-skin-contact-lowers-nicu-mom-stress?utm_source=fitpregnancyfb_Parenting&utm_medium=New&utm_campaign=Editorial+Content_20151029161100

Eroahdistuksesta selviäminen puolivuotiaan kanssa



Vauvan eroahdistus

 – vinkkejä äidiltä toiselle

eroahdistusKYSYMYS ÄIDILTÄ: ”Luulen, että puolivuotias tyttäreni kärsii eroahdistuksesta. Hän itkee jos ei näe minua huoneessa, ja kun lasken hänet sänkyyn, hän herää välittömästi, vaikka muuten nukahtaakin nopeasti. Onko kenelläkään vinkkejä tai neuvoja? Haluaisin viettää aikaa kumppanini kanssa ja saada omaakin aikaa iltaisin!
En haluaisi huudattaa vauvaa    sängyssään, olen kokeillut sitäkin mutta se ei tuntunut meille sopivalta.” /Marianne

*

*Puhu vauvalle, kun olet poissa hänen näköpiiristään. Vakuuta hänelle, että olet lähellä. Kantoliinan tai kantorepun käyttäminen päivällä voi lievittää eroahdistusta yöllä. /Maria

* Minulla oli sama ongelma. Päädyin nukuttamaan pikkuiseni makuupussiin ja kun laskin hänet siinä sänkyynsä, jätin käteni hänen päälleen muutamaksi minuutiksi samalla kun hyssyttelin hänet uneen. Kätilö kertoi, että käden aiheuttama painon tunne saa vauvat luulemaan, että vanhempi pitää heitä edelleen sylissä. /Kati

* Minun 7 kuukauden ikäinen lapseni, jolla on aina ollut loistavat unenlahjat, on viime viikkojen aikana kärsinyt eroahdistuksesta. Yhtäkkiä hän ei enää haluakaan nukkua omassa sängyssään. Heti kun laitan hänet sinne, hän alkaa huutaa suoraa huutoa eikä rauhoitu. Olen yrittänyt jäädä sängyn viereen ja lohduttaa häntä, olen jopa kokeillut huoneesta poistumista toivoen, että hän rauhoittuisi omia aikojaan, mutta huuto vain yltyy enkä halua jättää häntä, koska hän on selvästi ahdistunut eikä vain protestoi. Arvostaisin kaikkia mahdollisia vinkkejä!/ Saara

* Minulla oli sama juttu tyttäreni kanssa, kun hän oli 7 kuukauden ikäinen. Sain paljon neuvoja, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Saatoin vain tehdä hänen olonsa turvalliseksi, vastoin kaikkien kirjojen ja muiden neuvoja. Rauhoitin vauvani sänkyymme maitopullon kanssa ja silittelin häntä kunnes hän nukahti syvään uneen. Sitten kannoin hänet varovasti omaan sänkyynsä. Myöhemmin kannoin hänet sänkyynsä kun hän oli nukahtamaisillaan, ja jäin sängyn viereen pitämään kiinni hänen kädestään. Lopulta pääsin tilanteeseen, jossa laitoin hänet suoraan omaan sänkyynsä ja lähdin ennen kuin hän nukahti. Kuulostaa pitkältä prosessilta, mutta nyt täytettyään vuoden kaikki on loistavasti. Kun sanon hänelle ”nukkumaan”, hän tarttuu pikkuruisella kädellään käteeni ja vie minut sänkynsä luo. Halimme ja suukottelemme, jonka jälkeen hän nukkuu omassa sängyssään 12 tuntia. Kokeilin kaikkea, huudattaminen sai tyttäreni voimaan pahoin joka kerta. Tämä pehmeä lähestymistapa vaati paljon työtä eikä onnistunut hetkessä, mutta lopputulos on mahtava. Toivottavasti tämä auttoi. /Klara

eroahdistus

* Lohduta häntä. Jokainen itku on aitoa. Lapset itkevät kommunikoidakseen ja tullakseen ymmärretyiksi, eivät manipuloidakseen kuten jotkut väittävät. 7 kuukauden ikäisellä on vaikeaa ja hän tarvitsee tukeasi. Mitä enemmän lasta lohdutetaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan, sitä vähemmän hän itkee.. vauvan tunnejärjestelmä ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt pärjätäkseen omillaan/ Natalia

* Voisitkohan laskea sängyn laidan alas ja istua vieressä kun lapsesi leikkii sängyssä leluillaan? Anna sängyn olla muutakin kuin nukkumispaikka, kunnes hän viihtyy siellä paremmin eikä enää pelkää./ Niina

* Pikkuiseni kävi läpi saman vaiheen niin kuin myös äitiryhmämme muutkin pienet. Aivan kuin kaikki olisivat yhtäkkiä tajunneet, että heidät jätetään yksin, se voi siis olla vain vaihe. Luulisin, että voit silitellä ja helliä pikkuisesi nukahtamaan tai käydä tarpeen vaatiessa aina nostamassa hänet syliin ja halaamassa häntä. Mikä tahansa tuntuu sinusta parhaalta. Uskon, että vauvat tarvitsevat vakuuttelua äidin läheisyydestä. /Katri

* Tsemppiä! Muistan käyneeni saman läpi tyttäreni kanssa. Se menee ohi! En todellakaan muista kuinka me selvisimme, mutta jaksa vielä!! /Becka

* Eroahdistuksen korkein piikki osuu 7-9-kuukauden kohdalle. Lohduta vauvaasi, se saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi kun hän tietää, että autat tarvittaessa. Tämä oli minusta vaikeinta, mutta se menee ohi. Tsemppiä. /Sanna

* Vauvani täyttää 7 kuukautta eikä hän ole koskaan nukkunut omassa sängyssään. Öisin vauva huutaa kunnes siirrän hänet sänkyymme, päivisin hän kyllä nukkuu omassa sängyssään enkä ymmärrä miksi../Monica

* Kirja ”Pelasta unemme” auttoi minua. Kaikkea kannattaa kokeilla. /Heidi

* Laske pinnasängystä laita alas ja siirrä se kiinni teidän sänkyynne. Katja

* 10 kuukauden ikäinen poikani käy samaa läpi tällä hetkellä. Siirsimme hänen sänkynsä takaisin meidän makuuhuoneeseemme, koska hän saattaa olla pitkiä aikoja hereillä ja leikkiä kunnes väsähtää ja nukkuu kyllä sitten hyvin. /Veera

* Kauanko yrität lohduttaa? Kun minun poikani kävi läpi eroahdistusjuttuja, ja koska hän on itsepäinen pikkuinen, minulla kesti joskus puoli tuntia rauhoitella häntä. Sinun on pysyttävä vahvana, oltava johdonmukainen ja päättäväinen. Jos aloittaisit istumalla lattialla hänen sänkynsä vierellä, ja yrittäisit rauhoitella häntä menemään pitkäkseen ja nukahtaakseen. Kun nukahtamisessa kestää aina vain vähemmän aikaa, voit hivuttautua kohti huoneen ovea. Sain itse tämän neuvon, ja se auttoi. Ehkä myös lapsen huoneessa leikkiminen päivän aikana auttaa, jotta huone tuntuu turvalliselta eikä vieraalta. Onnea matkaan. /Emma

* Minulla on sama ongelma 5 kuukauden ikäisen vauvani kanssa. Se alkoi vasta viikko sitten kun lähdin viettämään iltaa siskoni kanssa (ensimmäistä kertaa sitten vauvan syntymän jälkeen). Vinkkejä kellään?? En vain ymmärrä tätä, koska tyttäreni on ollut hyvä nukkuja, hän on herännyt vain kerran syömään, mutta nyt haluaisi nukkua minun vieressäni. Hän nukkuu pinnasängyssä päivähoidossa ja kotona! /Sari

Mikä auttoi sinua selviämään eroahdistuksesta?

Äiti kertoo: Miltä tuntuu kokea sekä luomusynnytys, että synnytys lääkkeillä?

Lääkkeellinen synnytys vs luomusynnytys – minun tarinani

Olen kahden lapsen äiti. Minulla on kaksi suloista tytärtä, joiden synnytykset etenivät samalla tavoin, erona vain se, että toisessa sain lääkkeellistä kivunlievitystä ja toisessa en mitään.

vauva-masu

Rv 40+4
Käyn yöllä vessassa ja samalla tajuan, että lapsivettä valuu. Luulen, että kohta ne kuuluisat supistukset varmaan alkavat ja lähdetään sairaalaan. No, mitään ei tapahdu. Käymme sairaalassa seuraavana päivänä ja meidät lähetetään kotiin odottelemaan. Vasta parin tunnin kuluttua ymmärrän, mitä supistukset ja ”poltot” ovat. Lämmitän vehnätyynyä ja pidän sitä vatsani ja selkäni päällä.
Lähdemme sairaalaan sovittuna aikana. Petyn, kun lähettäisivät meidät vieläkin kotiin. En halua lähteä, haluaisin saada jotain kivunlievitystä. Niinpä minä jään osastolle miehen lähtiessä pois. Osasto on kylmä ja pimeä ja minua itkettää. Pian supistukset muuttuvat kipeämmiksi ja tiheämmiksi. Pääsen saliin ja olen 3cm auki. Soitan juuri kotiin päässeen miehen takaisin. Hän tulee saliin juuri kun anestesialääkäri on laittamassa epiduraalia toiveeni mukaisesti. Mies lukee keinutuolissa ja minä torkun sängyllä. Taivas mikä helpotus kipuihin!
Annostusta lisätään kerran ja kätilö poistuu salista. En tunne kipua, mutta aivan kuin jotain ”valuisi” minusta ulos. Soitan kätilön paikalle, joka toteaa vauvan olevan syntymässä. Saan ponnistaa. En tunne supistuksia, olen rauhallinen, mies pitää tyynyäni koholla.
Ponnistaminen ei satu, yhtäkkiä pieni tyttö (2890g) vain liukuu maailmaan. Pieni nirhauma on tullut ja se tikataan. Minua janottaa hirveästi, saan juotavaa, mutta oksennan kaiken pois. Olimme sairaalassa noin kahdeksan tuntia. Suihkun jälkeen minut kyyditään vauvan kanssa osastolle.

vastasyntynyt-vauva

Rv 41+1
Herään aamulla lapsiveden menoon. Hihkun miehelle, että ”jee, vihdoinkin tänään synnytetään!” Odottelemme rauhassa isovanhempia saapuviksi. Jätämme heidät hoitamaan tulevaa isosiskoa ja lähdemme sairaalaan, vaikka tiedän että meidät lähetetään kotiin, koska minua ei supista yhtään. Olen sairaalalla n. 3cm auki, mutta tilanne on vielä ”epäkypsä”. Meidät tosiaan lähetetään kotiin ja pyydetään tulemaan illalla uudestaan. Käymme syömässä ja ostoksilla ja menemme kotiin. Kotona alkavat yhtäkkiä kovat supistukset. Lämmitän vehnätyynyä. Isovanhemmat lähtevät ostoksille, sovittuun sairaalaan palaamiseen on vielä muutama tunti aikaa. Minuun sattuu, en tiedä miten päin olisin. Tuntuu kuin en löytäisi sopivaa asentoa ottaa supistuksia vastaan. Mies alkaa epäröidä ja ilmaisee huolensa siitä, että synnytän kohta kotiin. Suostun vihdoin siihen, että isovanhemmat soitetaan takaisin. Lähdemme sairaalaan. Kävellessä autolta vastaanotolle minua ponnistuttaa ja roikun miehessäni supistuksen tullessa. Ajatus 20 minuutin makoilusta käyrillä pelottaa ja itkettää. Kätilö tarkastaa onneksi heti tilanteen. Olen 7cm auki. Lähdemme kiireesti synnytyssaliin (Luojan kiitos!) Kätilö ehdottaa sopivaa kivunlievitystä, ja kiitollisena haluan sen ehdottomasti. Lääkäri tulee ja puudute kädessään istuu sängyn laidalle odottamaan supistuksen loppumista. ”Pää näkyy, ei voida antaa enää mitään”, toteaa hän. ”Ei helvetti, ei tän näin pitänyt mennä”, ajattelen. Muuta en kuitenkaan voi, muutama ponnistus ja huudan kivusta kun tuntuu, että repeäisin joka suuntaan. Vauva syntyy (3450g) ja kipu loppuu välittömästi. Mies on kalpea, koska säikähti minun kipuani ja synnytyksen rajuutta. En tarvitse tikkejä, mitään ei revennytkään. Ehdimme olla sairaalassa puolisen tuntia.
Taas minua janottaa. Pian imetän istumisasennossa ja muutama tunti synnytyksestä kävelen itse potilashotelliin.

vastasyntynyt-vauva2

Jos olisin saanut valita, en olisi toiseksi kokemuksesi valinnut luomusynnytystä. Kuitenkin olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten naisen keho osaa toimia luonnollisella tavalla. Jotenkin kokemus oli myös voimaannuttava. Toivuin nopeammin, ja tiedän, että pystyisin siihen uudestaan. Tuntuu, että pystyn mihin vaan. Jos meille syntyisi vielä kolmas lapsi, yrittäisin varmasti mahdollisimman pitkään selviytyä ilman lääkkeitä, vaikka olisin armollinen itselleni ja tarpeen vaatiessa hyväksyisin myös lääkkeellisen kivunlievityksen. Onneksi synnytykset menivät juuri näin päin, luulen että miehellä olisi ollut vaikeuksia lähteä synnyttämään uudelleen jos ensimmäisellä kerralla olisi tullut kiire ja minä olisin huutanut suoraa huutoa 😉

Kirjoittaja Veera on kahden lapsi äiti Pirkanmaalta. 

Katso miten äiti tanssii synnytyksen aikana!

Unohda hengitystekniikat: uusin keino synnytykseen valmistautumiseen on tanssitaitojen parantaminen. Katso miten tämä äiti tanssii Silenton kappaleen ”Whip/Nae Nae” tahdissa.

äiti-tanssii-synnytyksen-aikana
Kun Atlantalainen kätilö Angelina Ruffin, pyysi potilastaan tekemään kyykkyjä valmistautuakseen synnytykseen, hän ei ikinä uskonut todistavansa sitä mitä tapahtui. ”Menin etsimään potilastani katsoakseni miten hänen kyykkynsä edistyvät. Tällaista tapahtui supistusten välillä”, Ruffin kirjoitti Youtube-videoon, jossa tuleva äiti tanssii räppäri Silenton kappaleen tahdissa.

Viimeisillään raskaana oleva nainen tanssi sairaalan kaavussa ja keltaisissa sukissa kahden taustatanssijanaisen kanssa. Kolmikolla näytti olevan huippuhauskaa, vaikka synnyttäjän kohdunsuu oli Ruffinin mukaan jo kuusi senttimetriä auki.

Ja ”liikkeessä pysyminen auttaa”, Ruffin kirjoitti myöhemmin synnytyslääkäreiden ja kätilöiden Facebook-sivulle. Tuore äiti synnytti 4,2kg kokoisen tyttövauvan ”ilman kyyneleitä”.

Osa Facebookin kommentoijista ei uskonut, että aivan kohta synnyttävä äiti tanssisi, mutta Ruffin lisää että ”jokaisen kipukynnys on erilainen. Tässä kyseessä oli päättäväinen äiti, joka ei halunnut keisarinleikkausta.”

Eikä tämä georgialainen äiti ole ainoa, josta tuli tänä kesänä nettisensaatio synnytystanssin avulla. Toinen tuore äiti, Yuki Nishizawa, tanssi erään kappaleen tahtiin Bostonin sairaalassa aiemmin tänä kesänä kuluttaakseen aikaa ja helpottaakseen kipujaan.

”Se on ihan totta”, Nishizawan aviomies Connell Cloyd kertoi Boston Globe – lehdelle. ”Vaimoni käski laittaa musiikkia soimaan. Sanoin, että ’Ok, veivataan.’ Häntä alkoi supistella hieman myöhemmin. Kun olimme synnytyssalissa, vaimoni oli vain, että ”No, minä vain tanssin”.

Tanssimista on käytetty vuosisatojen ajan synnytyksessä keinona, jonka avulla rentoutetaan lantionpohjan lihaksia ja valmistellaan kehoa synnyttämiseen – ja kuten näistä naisista huomaa, se tekee synnyttämisestä myös hauskempaa!

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä: http://www.fitpregnancy.com/parenting/real-mom-stories/watch-mom-whipnae-nae-through-labor?utm_source=fitpregnancyfb_Pregnancy&utm_medium=New&utm_campaign=Editorial+Content_20151005223000

Ge lai: Kiinalainen synnytyksen jälkeinen parantumishoito

Vihreä tee synnyttävälle naiselle

Po ge lai, tai yksinkertaisemmin ge lai, on hokkienin kielen nimitys perinteiselle kiinalaiselle hoitomenetelmälle, jossa naista hoidetaan synnytyksen jälkeen. Kansainvälisesti se tunnetaan mandariinin kielisellä nimellään zuo yuezi (tsuo yüe-tz), joka voidaan kääntää joko ”kuukauden istumiseksi” tai ”arestiksi”. Kuten nimikin antaa ymmärtää, hoito on kuukauden pituinen ja sisältää paljon lepoa.

Ge lai perustuu kolmeen kiinalaiseen uskomukseen juuri synnyttäneistä äideistä: (1) äiti on taipuvainen infektioille; (2) äiti on menettänyt paljon gitä, tai elämän voimaa, jota hän tarvitsee toipumiseen; (3) äidin huokoset ovat avoimet, joten hän on herkkä ”tuulelle”, joka voi aiheuttaa sairauksia (filippiiniläisperinteessä binat).

Jotta äidin terveys olisi suojattu ja hänen kehonsa toipuisi synnytyksestä, äiti eristetään kotiinsa kuukaudeksi. Hänelle annetaan ravitsevaa ruokaa ja parantavia juomia. Häntä myös kielletään tekemästä mitään rasittavia kotitöitä ja hänet pidetään lämpimänä.

Naiset, jotka ovat kokeilleet po ge laita, ovat innoissaan siitä miten terveiksi ja vahvoiksi se heidät teki. Äitien sukupolvi, joka osallistui ge laihin nuoruudessaan, väittää että juuri ge lai piti kivut ja säryt poissa heidän nuoruusvuosinaan. Äidit, jotka ovat kokeneet synnytyksen ge lain vaikutuksessa, kertovat että heidän haavansa paranivat nopeammin ja he saivat oman vartalonsa takaisin nopeammin.

Kuulostaako houkuttelevalta? Onneksesi sinun ei tarvitse olla kiinalainen harjoittaaksesi po ge laita (vaikkakin pääsy kiinalaisiin kauppoihin helpottaa, koska tarvitset erilaisia kiinalaisia yrttejä). Lue kuitenkin eteenpäin, ennen kuin alat tuumasta toimeen, koska tähän liittyy paljon muutakin.

Po Ge Lain säännöt

1. Pysy lämpimänä ja kuivana

Kuten jo aiemmin mainittiin, kiinalaisessa perinteessä naisen huokosten uskotaan avautuvan synnytyksen jälkeen ja silloin ”tuulen” tai kylmien väreiden on mahdollista päästä kehoon. Jos näin tapahtuu, nainen voi tulla todella heikoksi tai kipeäksi.

Siksi po ge laita toteuttavien naisten tulee suojautua kunnolla pitkillä housuilla ja sukilla, jotta tuuli ei pääse heihin käsiksi. Kaikki kylmät asiat, kuten vesi ja peseytyminen ovat kiellettyjä. Ei siis käsien pesua, hiusten pesua eikä ehdottomasti kylpyjä – kokonaiseen kuukauteen!

Maissa, joissa naiset käyvät kylvyssä tai suihkussa päivittäin (tai jopa kahdesti päivässä), tämä sääntö on varmasti kaikista haasteellisin. Kati, kotiäiti, joka on tottunut kylpyyn kahdesti päivässä, kuvailee tätä sääntöä sietämättömäksi. Hänen ratkaisunsa kutinan ja hajun (oikean tai kuvitellun) poissa pitämiseen oli etanolin käyttäminen erityisesti kainaloissa. Toiset äidit huijaavat ja peseytyvät sienen ja lämpimän veden avulla. Tietenkin jos aiot toteuttaa po ge lain, niin kannattaa tehdä se kunnolla – miksi muuten vaivautua?

2. Pysy sisällä ja lepää

Tämä tarkoittaa, ettei vieraita saa käydä, etkä sinä saa mennä ulos. Ihmiskontaktit tekevät alttiiksi tartunnoille. Jotkut sanovat myös, että se saattaa tehdä alttiiksi ”batille”, eli pahojen henkien hyökkäykselle. Jotta siis äiti ja vauva pysyvät turvassa moisilta vaaroilta, heitä kannustetaan välttämään tarpeettomia ihmiskontakteja koko kuukauden ajan. (Joka tapauksessa, et varmaankaan tuntisi oloasi mukavaksi ihmisten parissa jos et ole peseytynyt päiväkausiin, eikö vain?) Ainakin sinut on vapautettu kotitöistä, koska sinun tulisi vain levätä.

3. Juo keittoja ja virkistäviä juomia

Veden juominen on kiellettyä po ge lain aikana –jopa hanaveden juominen – koska se luokitellaan ”kylmäksi”. Älä silti pelkää nestehukkaa; siihen auttavat erilaiset yrttiteet, parantavat keitot ja virkistävät juomat, joita sinun tulee juoda veden sijasta, tällöin nestehukka on käytännössä mahdotonta.

synnytys-keitto

Po ge lain aikana sallitut juomat:

• Seng-hwa-theng:
Tätä teetä juodaan kolmena ensimmäisenä päivänä synnytyksen jälkeen. Sen tarkoitus on huuhtoa ”likainen veri” pois kehosta.

•O-tso-tong-sim.
Tämä tee tehdään taateleista, luumuista ja longaanipuun hedelmistä. Sitä juodaan koko ge lain ajan veden sijasta, koska sitä pidetään lämpimänä eikä kylmänä kuten tavallista vettä. Lisäetuna tämä tee on täynnä kuituja, mikä estää ummetuksen syntymistä.

•Lapu-lapu.
Tätä keittoa nautitaan joka päivä. Sen sanotaan auttavan äidin maidon tuotantoa.

•Kana- ja inkiväärikeitto eli tinola.
Tätä nautitaan myös joka päivä. Keitto lämmittää todella paljon ja ajaa viimeisetkin kylmät olot kehostasi.

•Sip-tsuan-tai-po.
Tätä erittäin ravinteikasta yrttikeitosta nautitaan 21 päivää synnytyksen jälkeen ja sen tarkoitus on vielä täydentää äidin toipumista. Eräs muu suosittu ge lai juoma on Serravallo-viini. Se on tehty viinirypäleistä ja kiinapuun varvuista ja siinä on paljon B-vitamiinia sekä rautaa. Sen sanotaan vilkastuttavan verenkiertoa ja kasvattaa ruokahalua, ravitsee hermoja ja uudistaa veren punasoluja.

4. Syö ge lai ruokaa

Ge lain aikana et saa syödä tuoreita hedelmiä etkä vihanneksia, koska niitä pidetään kylminä ruokina kuten vettäkin. Mitä sinun pitäisi sitten syödä? No, esimerkiksi suklaata, kananmunia, kalaa, lihaa, kanaa. Kaurapuuro ja paistettu riisi (seesamiöljyn kera) ovat myös suosittuja ge lai – ruokia. Raija, joka on naimisissa kiinalaista syntyperää olevan miehen kanssa, jakoi esimerkkimenun ruoista, jotka hänen anoppinsa valmisti hänelle ge lain ajaksi: Aamupala: suklaan makuista kaurapuuroa ja o-tso-tong-sim teetä. Lounaaksi: Kuivaa kanapataa, lapu-lapu keittoa, suklaapatukka, riisiä, o-tso-tong-sim teetä. Päivällinen: Kanakeittoa, suklaapatukka, riisiä ja o-tso-tong-sim teetä.

5. Hellitä hieman

Kun kolmekymmentä ge lai päivääsi on kulunut, älä ota heti tunnin mittaista suihkua korvataksesi menetetyt päivät – ota rauhallisemmin. Ensimmäiseen kylpyysi sinun tulisi käyttää vettä, jossa on keitetty yrttejä. Kathy sanoi sen olevan kuin ”kylpisi haudutetussa teessä.” Ensimmäisen kylvyn jälkeen voit kylpeä joka toinen päivä. Toisen kuukauden loppuun mennessä voit taas kylpeä joka päivä.

Ge Lai ja imetys

Ne äidit, jotka aikovat imettää, miettivät tietysti: ”Vaikuttaako ge lai haitallisesti imetykseen?” Erityisenä huolenaiheena on veden juomiskielto ja yrttien mahdollinen vaikutus vauvaan. Itse asiassa po ge lai ottaa imetyksen huomioon. Kalaliemi, jota nautitaan päivittäin, on oikeastaan tarkoitettukin maidon tuotannon vahvistamiseen. Pelkkä vesi on kielletty, mutta kehosi saa kyllä tarvitsemansa nesteet ja ravintoaineet ge lai ruoasta, keitoista ja juomista.

Jos sinua huolettaa yrttien mahdollinen vaikutus vauvaan, saatat pitää Janen neuvoa hyödyllisenä: ”Imetä vauvaa ennen kuin nautit yrttejä.” Näin vähennät yrttien mahdollista vaikutusta vauvaan maidon kautta.

Tohtori Marina Alcalde, on toiminut synnytyslääkärinä yli neljänkymmenen vuoden ajan. ”Minun kokemukseni mukaan tämä kylpyjen ottaminen synnytyksen jälkeen on kulttuurisidonnainen asia. Esimerkiksi kun olin Uudessa-Guineassa, törmäsin aivan päinvastaiseen tapaan – siellä naiset uivat meressä välittömästi synnytettyään. On kuitenkin olemassa kulttuureja, joissa ei uskota kylpemisen olevan hyväksi niin pian. Kunhan haavat pidetään puhtaina eikä tulehduksia pääse syntymään, minun puolestani jokainen voi tehdä oman kulttuurinsa mukaan”, hän sanoo.

Entä hedelmien ja vihannesten vältteleminen kuukauden ajan? ”Yleensä suosittelemme, että naiset söisivät mahdollisimman paljon hedelmiä ja vihanneksia synnytyksen jälkeen, sillä niiden sisältämät ravintoaineet auttavat parantumisessa. Kunhan muistetaan, että niitä syödään juuri ravintoaineiden ja kuitujen takia, ei hedelmien ja vihannesten itsensä takia. Eli jos ne ovat kiellettyjä, kuidut ja ravintoaineet kannattaa hankkia jostain muulta.”

Joten ryhtyäkö hommaan? Tohtorimme mielestä se on aivan sinusta itsestäsi kiinni. Selviätkö ilman kylpyä kokonaisen kuukauden jos tulet siten terveemmäksi? Uskotko mahdollisiin hyötyihin? Kestätkö ajatusta joka-aamuisesta suklaasta, kotitöiden jättämisestä kuukaudeksi ja valmiiksi tehtyjen ruokien nauttimisesta?

Siispä anna mennä jos siltä tuntuu – tai kerro meille oma tapasi; miten selvisit synnytyksen jälkeisestä ajasta – haluamme kuulla kaikki vinkit!

Hennan luomusynnytystarina ja vinkkejä synnytykseen

supistukset

Tämän artikkelin Mammablogiin on kirjoittanut Henna, joka kertoo itsestään seuraavaa: 

”Olen kahden tytön somerolainen maalaisäiti. Yritämme arvostaa luontoa ja sen monimuotoisuutta. Rakastamme eläimiä mutta kuitenkin syödään mansikkejakin. Harrastuksina kestovaipat, kantoliinailu, marjastus ja muutenkin ulkoilu ja urheilu monimuotoisesti. Myös ruoanlaitto ja leivonta .”

Hennan tarina: 

Tässä minun synnytyskertomukseni ja aatteita mitä tekisin toisin ja mitä siitä olisi hyötyä minulle sekä lapselle. Synnytyskertomuksissa olen käyttänyt apunani sairaalasta saatuja palvelutapahtuman yhteenvetoja.

Minulle synnyttäminen on aina ollut ajatuksena hyvin luonnollinen tapahtuma, vaikka itse ja yhdeksän vuotta nuorempi veljeni olemme syntyneet ennen laskettua aikaa suunnitellulla sektiolla, koska äitimme on diabeetikko. Itse olen syntynyt kaikesta huolimatta ”normaalikokoisena” vauvana ja vain käväissyt keskolassa. Veljeni oli alle kolmekiloinen ja vietti käsittääkseni pari päivää keskolassa tarkkailussa. Äitini on aina ollut hyvin sinut sairautensa kanssa ja olemme hyvin pienestä saakka saaneet ymmärtää, että hänellä ei ole ollut muita vaihtoehtoja.

Itse kuitenkin esikoista odottaessani halusin olla synnytyksessä täysin läsnä ja selvitä synnytyksestä kivuista huolimatta ajatuksella ”mitä tuleman pitää”. Ja kun olin tuosta tapahtumasta kerran selvinnyt, oli toisella kertaa päätös synnyttää luonnollisesti helppo; tiesin pystyväni siihen. Jos luoja suo niin kolmannen kohdalla haluan tehdä töitä kivuttomuuden eteen; aion ottaa kaiken irti hypnosynnytyksestä sekä hallita oman elämäni niin että lapsiin kohdistuvat tunnelukot ovat avatut (sekä vaihtoehtona on myös kotisynnytys koska sairaalamatka olisi kolminkertaistunut jos ja kun seuraavan lapsen aika olisi).

Syyt miksi halusin lääkkeettömän synnytyksen:

1. En halunnut olla synnyttäessä lääketokkurassa. Menen jokseenkin pökerryksiin jopa buranasta.

2. En halunnut vauvani olevan lääketokkurassa. Tiedetään, että synnytysten kipulääkkeet vaikuttavat syntyvän lapsen vireystilaan yksilöllisesti. Tämä saattaa vaikuttaa jopa imetykseen!

3. Se on luonnollista! Eläimetkin synnyttävät luonnostaan, ilman kipulääkkeitä ja muita avustuksia. Niillä ei ole vaihtoehtoa muuta kuin luottaa omaan kehoonsa.

4. Synnytyksen pitäisi olla nopeampi. Tiedä tästä sitten, kun ei ole kuin yhden kantin kokemusta.

luomusynnytys
Kirppu 2014:

Raskausaika oli ”helppo” ja vaivaton. Ainut pelkoni synnytyksestä oli, että se jouduttaisiin käynnistämään. Tuo odotusaika oli minulle tärkeää aikaa valmistautuakseni äidiksi niin henkisesti kuin tarvikkeiden muodossakin; tahdoin tehdä kaiken ”oikein” siis niin kuin itse halusin ja koin olevan meidän perheelle tärkeää. Hankin kestovaippoja sekä kantoliinan kokeiluun, vaatteita oli jo ennen syntymää enemmän kuin tarpeeksi, maalasin pinnasängyn jossa itsekin olin vauvana nukkunut jne. Osan hankinnoista jätin, jotta näkisimme mitä oikeasti tarvitsemme vauva-arjessa ja mitä saisimme lahjoinakin. No, monta turhaketta on edelleen hankkimatta.

Viikot kului ja olin jo malttamaton. Neuvolassa sanottiin RV36 lähtien lapsen syntyvän ”koska vain”. Joka kerta, kun neuvolan odotustilan penkkirivillä istuin ja odotin omaa vuoroani, valahti neuvolatädin leuka: ”Vieläkin yhdessä osassa? Kuinka voi olla?” Jep, aina RV41 asti. Lenkkeilin päivittäin enkä säästellyt itseäni siivoamiselta tai muiltakaan kotitöiltä. Saunoimme normaalisti jne, Ei, yksiössä oli esikoisen mielestä hyvä olla.

Synnyttämään mennessä jännitti, mikä jättiläisvauva sieltä tulisi. Annoin itselleni luvan: jos en sietäisi sitä kipua, onneksi minun olisi mahdollista sitä lievittää lääkkein. Se varmaan oikeasti helpotti minun psyykettä selvitä siitä mitä tuleman piti. En ollut itselleni ehdoton, että pitäisi olla niin vahva.

Lähdimme yöllä kahden jälkeen Salon aluesairaalaan (30km päähän). En uskaltanut kotona enää käydä suihkussa tai muutenkaan jäädä kotiin odottelemaan. Sisätutkimuksen mukaan olin auki 5cm. Sain oman tarkkailuhuoneen johon majoituimme mieheni kanssa. Sain myös lämpötyynyt selkääni ja vatsaani kipua helpottamaan. Uni vei voiton ja nukuimme pienessä sairaalasängyssä mieheni kanssa lusikassa aina aamuun asti. Aamulla koitimme palauttaa supistuksia mm. kävelemällä. Tämä ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta. Ja klo 10:10 kohdunsuun tilanne oli pysynyt samana ja kätilön kanssa päädyimme ratkaisuun puhkaista kalvot.

Vesien mentyä supistukset olivat jo todella mojovia, koko kehon valtaavia aaltoja. Mies paineli selkääni, erityisesti lantion päällä olevia pisteitä. Se pysäytti aina sen aallon tunteen.

Klo 13 (auki 8cm) siirryttiin useiden pyyntöjeni jälkeen ammeeseen. Vesisuihku alaselkään helpotti oloa. Haukuin miehen, helpotti oloa. Kunnes enää mikään eikä mitenkään päin tuntunut enää hyvältä tai helpottanut oloa. Nousin mieheni avustuksella ammeesta ja siirryimme vielä tarkkailuhuoneeseen, jossa tehtiin vielä yksi sisätutkmus ja siirryimme synnytysaliin, koska olin jo viimeisetkin 2cm auennut. Vielä odoteltiin pienen ”renkaan” väistyvän tai katoavan. Tässä vaiheessa henkäisin pari kertaa ilokaasua, niin että putki katkesi. Tulin uniseksi ja miehen kehotuksesta en enää sitä kokeillut sillä en kokenut myöskään itse sen minua auttavan.

Alkoi ponnistuttaa ja kätilö auttoi sen ”renkaan” lapsen pään ympärille. Supistuksia tuli laiskasti ja ne olivat melko lyhkäisiäkin, mutta puolessa tunnissa palkinto olikin jo pihalla. Se on ihana tunne, kun saat hyödyntää nuo kipeät supistukset ja tunnet kuinka ponnistuksesi vaikuttaa lapsen liikkeeseen ja miten keho sinua opastaa ponnistamaan oikeaan suuntaa lapsen ulos! Se kuin luiskahtaa itsestään.

Synnytys tapahtui vasemmalla kyljellä, miehen olleessa myös hyvin aktiivisesti koko ponnistusvaiheen mukana. Hän piti toisella kädellä minun kädestäni ja toisella kädellä hän piti minun jalastani polvitaipeesta kiinni laittaen vastaan ponnistaessani. Hän myös oli hyvin kiinnostunut koko ajan mitä ”siellä” oikein tapahtuu ja tutki myös istukkaa yms.

Lopputuloksena 48cm/2750g apgar 9/9/10 yksi pieni nirhauma, ei tikkejä.

haikara

Toukka 2015

Raskauden aikana käytin supistuksia estäviä lääkityksiä ennenaikaisten supistusten vuoksi RV29-37. Lääkityksen aikana en saanut nostella, ponnistella, nostaa sykettä tai murehtia eli stressata. Tulevan lapsen tuoma elämän mullistuksen ajattelu ja suunnittelu ei ottanut onnistuakseen ilman stressaamista. Kohta olisin kahden alle 2-vuotiaan äiti. Miten meidän arki tulisi pyörimään? Riittäisinkö kahdelle lapselle ja vielä miehelleni? Saanko nukkua? Arkeni taaperon kanssa oli mahdotonta hoitaa yksin, joten apunani oli oma rakas isoäitini. Raskausaika oli oikeasti raskasta aikaa. Tuntui, että kroppani pettää milloin vain.Elämämme oli jonkin sortin kriisin kynnyksellä koko raskausajan, sitä ei myöskään helpottanut rakennusprojektit kotona eikä mökin remontointi,

Lääkityksen loputtua elin kuitenkin aivan normaalia raskaana olevan elämää taaperon kanssa touhuillen. Supistuksista ei ollut enää kuin muisto. Viikot vierivät. Lauantaina paukkui täydet RV40, mies menossa taas hakemaan tarvikkeita rautakaupasta sekä puuhaamaan mökille. Kello 10 supistukset alkavat. Normaalisti alan tehdä lounasta tähän aikaan. Soitan mammalle, joka lupaa tulla ”kohta”. Teen ruoan nojaten keittiön tasoon miltei koko tuon ajan. Syömme taaperon kanssa, minä kaksinkerroin pöydän päällä. Mies käy kotona ja lupaa vain viedä tarvikkeet mökille ja sanoo palaavansa pian. Mamma saapuu klo 12. Painun suihkuun. Mies kellottaa supistuksia. Päätämme lähteä pikkuhiljaa Salon aluesairaalaan. Soitin mammalle: ”Joo päätettiin lähtee näytille.. Tuskin tässä mitään”.

Puolivälissä matkaa supistukset olivat mojovia, mutta vielä siedettäviä. Hoputin kuitenkin miestä, koska tuli yhtäkkiä tunne, että nyt onkin tosi kyseessä. Kello 14 olimme perillä synnärillä ja otettiin käyrää, jonka jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen. ”Hei hienosti oot pärjänny. Sä oot sellasen 8cm auki. Me mennään tästä nyt suoraan saliin. Olisko sulla jotain toiveita?” ”Joo, nukkua ne päikkärit, mitkä jäi nukkumatta.. Ei vaan. Voisin altaaseen pulahtaa. Esikoisen synnytyksessä ainakin oli mukava kokemus.” Tosiaan ne päikkärit jäi sitten ottamatta siinä hässäkässä (harmittaa edelleen). Kävin ammeessa, mutta olo oli tällä kertaa siellä hyvin tukala! Nousin ammeesta klo 15:10 ja olin auki 9cm. Samassa puhkaistiin kalvot, koska vedet eivät olleet vielä menneet.

Ennen ponnistusvaihetta piti toistaa sama virhe ja henkäistä kahdesti hetkellisesti unettavaa ilokaasua. Klo 15:27 meni vedet, jotka olivat vihertävää, joten kätilö otti välineet esiin ja oli valmiina imemään vedet lapsen suusta hänen syntyessä. Olin auki 10cm.

Ponnistusvaihe kesti 7min! Synnytin tällä kertaa selälläni, sillä se oli ainut asento, jossa oli edes joten kuten siedettävä olla, Kuitenkin tuo ponnistusvaiheen aika oli niin lyhyt, jonka kestäisin vaikka jalkaa leikattaisiin irti puuduttamattomana.. Mutta nyt kyseessä oli taas jälleen kerran elämän ihme! Otin kaiken ilon irti hormooneista, jotka luovat endorfiinisen tunteen synnyttäessä.. Ai sitä autuutta! Vaikkakin tuntui, että tämä lapsi liikkui huonommin ulos päin (liekö 3cm suuremmalla päällä vaikutusta vai omien tunnelukkojeni vika?).

Lopputuloksena 47cm/2960g apgar 10/10/10. Yksi tikki.

En siis varsinaisesti ole synnytyksissä käyttänyt ääntäni kivun hallintaan, mutta mies kyllä on kuullut kunniansa molempien syntyessä. Ilokaasu tosiaan on tehnyt minut uneliaaksi jo pieninä annoksina. Mitä tekisi kovemmat turrutteet minulle? Mahtaisinko saada tehtyä mitään?

Ennen kaikkea suosittelen joka ikistä antamaan keholleen mahdollisuuden näyttää sen mihin se pystyy. Älä pelkäää kokeilla luomusynnytystä! Ja sinulle, joka harkitset lääkkeetöntä synnytystä, haluan sinulle sanoa:

*Opettele kehosi
*Kuuntele sitä
*Luota siihen
*Tutustu hypnosynnytykseen sekä
*Aktiiviseen synnytykseen (www.aktiivinensynnytys.fi) ja
*Tunnista ja käsittele tunnelukkosi
*Etsi itsellesi mukava doula

Tsemppiä ja ihania hetkiä synnytykseen, ihan jokaiselle! Te pystytte siihen!

6 tapaa miten epiduraali voi vaikuttaa imettämiseen

epiduraali

Epiduraali on suosittu synnytyksen aikana käytettävä kivunlievittäjä. Suunnilleen puolet tavallisista yksityissairaaloissa synnyttävistä äideistä saa epiduraalin ja noin kymmenesosa julkisessa sairaalassa synnyttävistä. Erään tutkimuksen mukaan aiemminkin imettäneistä synnyttäjistä ne, jotka saivat suuremman määrän epiduraalia, lopettivat imetyksen kuuden viikon kuluttua synnytyksestä. Näin ei käynyt aiemmin imettäneille äideille, jotka saivat pienemmän määrän epiduraalia. On epäselvää vaikuttaako epiduraali suoraan imetykseen. Joka tapauksessa on mahdollista, että sillä on useita epäsuoria vaikutuksia imetyksen onnistumiseen.

Tässä kuusi tapaa miten epiduraali voi vaikuttaa imetykseen ja mitä asialle voi tehdä:

Huomaa: kannattaa perehtyä kunnolla erilaisiin kivunlievityskeinoihin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin imetyksen suhteen. Oikean ja luotettavan tiedon hankkiminen on tärkeää imetyksen sujumisen kannalta. Luonnollisesti äiti saa itse valita mitä kivunlievityskeinoa haluaa käyttää, ja häntä on siinä tuettava.

#1 Viivästyttää maidon nousua

Tuore tutkimus osoittaa, että on olemassa suora yhteys synnytyksen aikana käytetyillä kivunlievityskeinoilla (myös epiduraalilla) ja äidin maidon nousemisella. Tutkimuksessa selvisi, että naiset, jotka saivat kivunlievitystä synnytyksen aikana, olivat 2-3 kertaa alttiimpia maidon nousun viivästymiselle kuin naiset, jotka synnyttivät ilman kivunlievitystä alateitse. Ihokontaktissa vauvan kanssa mahdollisimman paljon oleminen sekä vauvan nälän tarkkaileminen sekä tiuha imetys auttavat maidon nousemisessa.

#2 Heikentää vauvan syömiskäyttäytymistä

Imetys on vauvoille vaistonvaraista. He osoittavat tyypillisiä syömiskäyttäytymisen merkkejä kun heidät lasketaan äidin rinnalle, eli alkavat etsimään äidin rintaa päästäkseen syömään. Vauva on yleensä valmis ja innokas imemään ensimmäisen kahden tunnin kuluttua syntymästään. Luonto onkin tarkoittanut ensimmäisen imetyksen tapahtuvan tänä aikana. Jos vauvan syömiskäyttäytyminen toimii optimaalisesti, se helpottaa vauvaa löytämään äidin rinnat ja näin imetys saa parhaan mahdollisen alun. Vauvan syömiskäyttäytymistä saattaa latistaa altistuminen kipulääkkeille synnytyksen aikana. Ihokontakti sinun ja vauvasi välillä saattaa auttaa vauvan luontaisia vaistoja toimimaan kunnolla. Siihen kannattaa panostaa.

#3 Aiheuttaa rintojen turvotusta

Epiduraalin yleinen sivuvaikutus on verenpaineen laskeminen. Jotta näin ei tapahtuisi, äidille annetaan yleensä suonensisäisiä lääkkeitä. Lääkkeiden käyttö synnytyksen aikana saattaa johtaa yleiseen turvotukseen, myös rintojen kohdalla. Pienikin turvotus rinnoissa saattaa vaikeuttaa vauvan imemistä. Jos imetys ei ota sujuakseen, käänny neuvolan henkilökunnan tai imetystukiäitien puoleen. Lisäksi suonensisäisten lääkkeiden saaminen synnytyksen aikana vaikuttaa istukan kautta myös vauvaan ja saattaa keinotekoisesti lisätä syntymäpainoa. Tästä johtuen saattaa vaikuttaa siltä kuin vauva hieman myöhemmin menettäisi painoaan liikaa, vaikka yrittää vain karistaa ylimääräiset nesteet. Tällaisessa tilanteessa äidin usko imetyksen onnistumiseen saattaa horjua ja turvaudutaan suotta lisämaitoon.

#4 Häiritsee äidin oman oksitosiinin vapautumista

Puuduttaessaan epiduraali heikentää äidin omaa oksitosiinin vapautumista, jolloin tarvitaan keinotekoista oksitosiinia, yleensä suonensisäisesti annettuna. Tämä taas saattaa hidastaa synnytyksen edistymistä. Keinotekoisen oksitosiinin käytön on arveltu vaikuttavan vauvan lisääntyneeseen pulloruokintaan ja imetyksen lyhytkestoisuuteen. Luonnollinen (ei keinotekoinen) oksitosiini lisää äidin ja vauvan yhteyttä. Tätä yhteyttä tukee myös hyvin sujuva imetys. Ihokontaktissa oleminen vauvan kanssa mahdollisimman paljon voi voittaa kaikenlaiset häiriöt luonnollisen oksitosiinin vapautumisessa.

vastasyntynyt

#5 Synnytyksessä käytetyistä apuvälineistä johtuva kipu

Epiduraali lisää apuvälineiden (esimerkiksi pihtien tai imukupin) tarvetta synnytyksessä. Niiden käyttö saattaa johtaa äidin kohdalla kipuun ja tikkeihin ja vauvan kohdalla kipuun, mustelmiin ja turvotukseen. Nämä seikat tekevät aikaisen imetyksen ja rinnalle asettumisen hankalaksi. Kätilö tai imetystukiäiti voi auttaa vauvan imemisotteiden tarkkailussa ja korjaamisessa.

#6 Äidin ja vauvan ero

Epiduraali aiheuttaa usein kuumetta naisille. On mahdollista, että äidin kuume johtuu kohtutulehduksesta (ellei jopa epiduraalista). Eli vauvat, jotka syntyvät kuumeisille äideille määritellään tartunnan saaneiksi (verenmyrkytys). Tämän seurauksena vauva saatetaan viedä erikoisosastolle kunnes testin tulos selviää. Jos sinut ja vauva erotetaan, muistuta henkilökuntaa, että imetys on sinulle tärkeää. Voit pyytää vauvan luoksesi syötöille, pyytää päästä vauvan luokse tai mennä vauvan osastolle itse, ellei sinulla ole tippaa. Vauvan luona oleminen tekee rauhoittaa teitä molempia, se auttaa teitä löytämään yhteyden ja pitää maidon tuloa yllä.

Sinun synnytyksesi ja sinun vauvasi

Ota mahdollisimman paljon selvää synnytyksestä ja imetyksestä, jotta olisit niin tietoinen asioista kuin mahdollista. Jos kohtaat vaikeuksia, sinun on helpompi selviytyä niistä kun tiedät mitä voit tehdä ja mistä saada apua. Muista, että mitä tahansa tapahtuukin synnytyksessä, sen ei tarvitse olla esteenä imetyksen sujumiselle. Ongelmien ilmaantuessa nopean avun etsiminen on ehdottoman tärkeää. Neuvolan henkilökunta ja imetystukiäidit ovat suureksi avuksi.