Yleensä napanuora leikataan hyvin nopeasti alatiesynnytyksen jälkeen, vaikka myöhemmän leikkaamisen merkittävät hyödyt ovat hyvin tiedossa.
Napanuoran annetaan siis sykkiä loppuun asti, sitä ei suljeta tai leikata, vaan annetaan sen sykkiä niin kauan, että vauva saa istukasta kaiken hyödyn tai kunnes istukka irtoaa.
Vauvan synnyttyä keuhkot hoitavat hapensaannin. Kun näin tapahtuu, napanuoran verisuonet supistuvat ja 2-3 minuutin kuluttua virtaus istukasta loppuu.
Jos odotetaan napanuoran sykkiminen loppuun asti, saa vauvan kohdun ulkopuolinen elämä mahdollisimman luonnonmukaisen alun. Istukan veri virtaa vauvaan napanuoran kautta ja tarjoaa jopa 30% (kolmasosan) lisäverta, mukaan lukien punasoluja, kantasoluja ja rautaa.
Tästä huolimatta napanuora usein suljetaan välittömästi vauvan syntymän jälkeen, koska luonnonmukaisempaan tapaan ei luoteta. Osa kätilöistä ja lääkäreistä on oppinut vain leikkaamaan heti eivätkä he halua muuttaa toimintatapojaan, vaikka heidän tapansa tueksi on vain vähän todisteita.
Usein tuleville vanhemmille kerrotaan, ettei napanuoran myöhäisempi sulkeminen ole mahdollista monista syistä. Tässä kuusi myyttiä koskien asiaa:
Myytti #1: Vain ennenaikaisesti syntyneet vauvat hyötyvät myöhäisemmästä sulkemisesta
On totta, että ennenaikaisesti syntyneet vauvat hyötyvät erittäin paljon napanuoran myöhäisemmästä sulkemisesta. Se esimerkiksi vähentää aivojen verenvuodon riskiä ja suoliston vahingoittumista. Kun ennenaikaisesti syntynyt vauva saa istukan ja napanuoran kautta vielä lisää verta, se nostaa rauta-arvoja ja vähentää verensiirron tarvetta.
Mutta jos ennenaikaisesti syntyneet vauvat hyötyvät näin, entäpä sitten terveet, täysiaikaiset vauvat? Tästä aiheesta on olemassa vähemmän tutkimuksia, mutta ne, jotka on tehty, tukevat muita vastaavia tutkimuksia.
Ne täysiaikaisina syntyneet vauvat, joiden napanuora on suljettu myöhemmin, siirtyvät hengittämään omin avuin paljon helpommin kuin ne vauvat, joiden napanuora on suljettu välittömästi synnytyksen jälkeen.
Myytti #2: Myöhäisempi sulkeminen aiheuttaa keltaisuutta
Yksi suurimmista vastaväitteistä napanuoran myöhäisempää sulkemista kohtaan on sen lisäämä keltaisuuden (bilirubiiniarvojen kohoamisen) riski. Bilirubiinia erittyy kun punasolut hajoavat ja kulkeutuvat maksan läpi.
Keltaisuutta esiintyy kun bilirubiinia muodostuu nopeammin kuin vastasyntyneen maksa pystyy sitä suodattamaan, ja se saattaa muuttaa ihon ja silmien värin keltaiseksi. Monet vauvat ovat lievästi keltaisia parin ensimmäisen elinviikkonsa ajan kun maksa vielä kasvaa toimintakypsäksi. Yleensä tämä on harmitonta, mutta jos sitä ei hoideta kunnolla, seurauksena saattaa olla kuurous tai aivovaurio.
Keltaisuutta hoidetaan valohoidolla. Tutkimusten mukaan vauvoilla, joiden napanuora oli suljettu myöhemmin, ei ollut juurikaan tarvetta valohoidolle.
Myytti #3: Myöhäisempi sulkeminen voi johtaa vakaviin synnytyksen jälkeisiin vuotoihin
Napanuoran välittömän katkaisemisen haitallisista vaikutuksista tehtiin havainto jo vuonna 1801, kun Erasmus Darwin kirjoitti: ”Eräs toinen hyvin haitallinen asia lapselle, on napanuoran sitominen ja katkaiseminen liian aikaisin, se pitäisi aina jättää tekemättä, kunnes vauva ei ainoastaan ole hengittänyt toistuvasti omin avuin, vaan kunnes napanuoran sykkiminen on loppunut kokonaan. Muuten lapsi on paljon heikompi kuin hänen tulisi olla.”
Huolimatta aikaisin annetuista varoituksista, välittömästi tehty napanuoran sulkeminen tuli muotiin synnytyslääketieteessä 1960-luvulla. Siihen aikaan uskottiin, että välittömästi tehty sulkeminen estäisi vakavia verenvuotoja.
Siitä asti, yhä jatkuvat tutkimukset ovat yrittäneet osoittaa, että napanuoran myöhäisempi sulkeminen estää verenvuotoja, mutta vallitseva käytäntö istuu tiukasti nykypäivän sairaaloissa. Synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon liittyy ennemminkin lääkkeellisesti käynnistetty synnytys kuin napanuoran katkaiseminen.
Myytti #4: Napanuora on katkaistava jos vauva tarvitsee hengitysapua
Suunnilleen 10% kaikista vastasyntyneistä tarvitsee jonkinlaista apua oman hengityksensä alkamisessa. Noin 1% tarvitsee elvytystoimenpiteitä selviytyäkseen kohdunulkopuolisesta elämästä ja useimmissa tapauksissa mahdollinen elvytystarve tiedetään jo etukäteen.
Vauvat vetävät ensihenkäyksensä kohdun ulkopuolella yleensä 10 sekuntia syntymisen jälkeen. Muutamat ensimmäisistä hengenvedoista voivat olla vauvoille raskaita, pinnallisia ja epäsäännöllisiä. Jos vauvalla on tässä vaiheessa napanuora yhä kiinni, hän saa tarvitsemaansa happea veren kautta istukasta edelleen.
Velttoina, liikkumattomina ja hengittämättöminä syntyneitä vastasyntyneitä joudutaan elvyttämään. Vaikka liikuteltavia elvytyslaitteistoja on käytössä, ne eivät yleensä kuulu sairaalahuoneen varustukseen. Useimmiten elvytyslaitteet ovat kiinteitä ja saattavat sijaita synnytyssalin toisella laidalla. Tapanahan on sulkea ja leikata napanuora heti ja siirtää vauva elvytyslaitteiston luo.
On mahdollista auttaa myöskin äidissä kiinni olevaa vauvaa, mutta se ei yleensä toteudu, koska sairaaloissa on pulaa liikuteltavasta laitteistosta ja elvytysohjesäännöistä.
Myytti #5: Jos vauva on vatsasi päällä, veri ei virtaa istukasta vauvalle
Koska painovoima hoitaa veren virtaamisen napanuoran kautta istukasta vauvalle, se vaikuttaa vain siirtymisessä kuluvaan aikaan. Vauva, joka on sijoitettu istukan kanssa joko samalle tasolle tai istukkaa alemmalle tasolle, saa veren istukasta noin kolmessa minuutissa. Vauva, joka on sijoitettu istukkaa korkeammalle (äidin vatsan päälle tai rinnalle), saa veren istukasta noin viidessä minuutissa.
Myytti #6: Vauva saa liikaa verta
Synnytyksen jälkeen vauvan verenkierto, jolla hän on selvinnyt yhdeksän kuukauden ajan, jatkuu samalla kun hän kehittää hengitysjärjestelmäänsä. Veren virtaaminen istukasta vauvaan ja taas takaisin istukkaan ei lopu välittömästi syntymän jälkeen, joten ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että vauva saisi liikaa verta.
Noin 0,4%-4% vastasyntyneistä sairastaa polysytemiaa, eli veressä on liikaa punasoluja. Polysytemian on väitetty johtuvan juuri napanuoran myöhäisemmästä sulkemisesta, mutta näyttää siltä, että se johtuu istukan huonosta toimivuudesta (kun istukka ei ole toiminut raskausaikana kunnolla).
Polysytemiasta kärsivillä vastasyntyneillä saattaa olla punertava tai ruskottava iho, he ovat velttoja ja ruokahaluttomia. Yleensä varsinaista hoitoa ei tarvita, varmistetaan vain, että vauva saa tarpeeksi nesteitä.
Noin 50 prosentilla polysytemiasta kärsivistä vauvoista verestä saattaa tulla liian paksua. Tämä hidastaa veren virtausta verisuonissa ja haittaa hapen kuljetusta. Lievimmissä tapauksissa tämä ei vaadi toimenpiteitä. Vakavimmissa tapauksissa saatetaan tarvita suonensisäisiä lääkkeitä tai joudutaan poistamaan osa vauvan verestä ja korvaamaan se nesteellä (osittainen verensiirto).
Napanuoran myöhäisempi sulkeminen kasvattaa suosiotaan vanhempien keskuudessa, koska välittömästi leikkaamisella ei ole havaittu olevan mitään hyötyä vauvalle tai äidille. Synnytyksen jälkeen tosin on helppo unohtaa kaikki mitä tapahtuu napanuoran ja istukan suhteen kun keskittyy vain vastasyntyneeseen vauvaansa. Kannattaa siis kertoa kätilölle etukäteen toiveistaan napanuoran katkaisemiseen liittyen.
Myytti #7: Napanuoran myöhäisempi sulkeminen ja napanuoran säilöminen ovat sama asia
Jotkut vanhemmat ovat kiinnostuneita säilömään vauvansa napanuoran, koska uskovat sen ehkä pelastavan lapsensa mahdollisilta taudeilta tulevaisuudessa. Saadakseen kaiken hyödyn, he haluavat sekä napanuoran myöhäisemmän sulkemisen että sen säilömisen. Napanuoran säilömisen hoitavat tahot jopa vakuuttavat vanhemmille, että näin voidaan tehdä.
Kuitenkin säilömistä tarjoavat tahot haluavat, että napanuora suljetaan minuutin kuluttua syntymästä. Tutkimuksien mukaan tulisi odottaa 2-3 minuuttia, jotta napanuorasta saataisiin kaikki hyöty.
Miksi riistää vauvalta kaikki ne tärkeät kantasolut, joita hän syntymässään saa – ehkäpä hän tarvitsee niitä juuri nuorena? Napanuoran myöhäisempi sulkeminen alkaa nyt vakiintua Isossa-Britanniassa hoitotoimenpiteeksi, kun sitä on kymmenen vuoden ajan yritetty sellaiseksi saada. Jos se siis on tarpeeksi tärkeää brittiläisille vauvoille, se on tärkeää myös kaikille maailman vauvoille.
