Huikkasin ulko-ovelta miehelle, että pidän puhelimen päällä myös yön, jotta saa minuun yhteyden jos on tarvis. Istuin autoon ja laitoin avaimet virtalukkoon. Mieheni isyysloman ensimmäinen päivä ja sen kunniaksi päätin lähteä ystävän luokse viettämään ensimmäistä vapaailtaa viiteen kuukauteen. Olin yllättynyt kuinka mieheltä ei ollut tullut yhtään ainuttakaan poikkipuolista sanaa vapaailtaani liittyen. Käynnistin auton ja peruutin pois pihasta. Mielessäni viivähti ajatus, että mahdoinko laittaa kaiken valmiiksi ja onko nyt kaikki tarvittava esillä, kunnes tajusin että kyllä se mies pärjää vaikkei olisikaan. Ja jos ei pärjäisi, niin saisi luvan opetella.

Tuntui ihanalta istua ystävän luona sohvalle ja jutella hänen kanssaan rauhassa. Nappasin laukustani puikot ja lankaa ja jatkoin aloittamani vauvan makuupussin kutomista. Vaikka poika on ollut koko pienen elämänsä aikana todella helppo ja tyytyväinen vauva, silti tuntui ihanalta pystyä keskittymään täysin seurusteluun ja kutomiseen. Ystäväni laittoi meille ruokaa ja söimme kesän kunniaksi illallisen parvekkeella. Illallisen jälkeen korkkasimme pullon valkoviiniä torilta haettujen marjojen seuraksi.

Kummasti puheenaiheet pyörivät vauvan ja parisuhteiden ympärillä. Lopulta päädyin näyttämään ystävälle kuvia ja videoita vauvasta, sekä äänitteitä juuri opitusta kiljumisesta. Nauroin ystävälleni, että jo on mulla käsitys vauvavapaasta, kun heti pienessä ikävässä päädyn katsomaan kuvia ja videoita rakkaasta.

Lämpimän peiton alle kömmittiin yön ainoina pimeinä tunteina, kuuntelimme sateen ropinaa avonaisesta ikkunasta ja jutun juurta riitti aamuyöhön asti. Tuntui samaan aikaan niin ihanalta, mutta myös niin hurjalta mennä nukkumaan ilman maitopulloja, ilman soittorasian tuutulauluja, ilman tutin kanssa pelleilyä ja vauvan ihanaa tuhinaa. Oli outoa herätä aamulla omiin aikoihin, ilman elävää herätyskelloa ja juoda kupillinen höyryävää kahvia kuumana lämpimän rentouttavan suihkun jälkeen. Oli ihanaa syödä aamiainen rauhassa ystävän kanssa höpöttäen.Kun pääsin kotiin, poika makoili viltillä lattialla ja nähdessään minut hänen ilmeensä kirkastui, silmät tuikkivat ja suu vääntyi leveään hymyyn. Nappasin hänet syliini ja halasin. Vauvan tuoksu huumasi minut täysin ja pienellä kutituksella aikaansaatu nauru sai minut lähestulkoon halkeamispisteeseen onnesta. On se sen kaiken arvoista.

Kirjoittaja on Mammablogin Mira.