Avainsana: synnyttäminen

Nopeampi synnytys pähkinäpallon avulla

Pähkinäpallo. Oletko koskaan kuullut sellaisesta? Niinpä, tuskin kovinkaan moni muukaan. Uusi tutkimus kuitenkin osoittaa, että se voi lyhentää synnytyksen kestoa ja vähentää keisarinleikkauksen tarvetta. Kuulostaa lupaavalta!

Mikä se on?

Pyydetäänpä ensin anteeksi kaikilta nälkäisiltä ja raskaana olevilta naisilta siellä näytön takana: tällä ei ole mitään tekemistä syömisen kanssa. Todellisuudessa pallo on pähkinänmuotoinen ja sitä käytetään pääasiassa jumppaamiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan naiset, jotka käyttivät tätä pähkinäpalloa synnytyksen aikana välttyivät 50% todennäköisemmin keisarinleikkaukselta. Ja mikä vielä parempaa, pallon käyttäminen vähensi huomattavasti synnytyksien kestoja ja jopa auttoi väärässä tarjonnassa olevia vauvoja kääntymään. Kuulostaa suorastaan ihmepallolta, vai mitä?

pahkinapallo-pähkinäpallo

Kuka hyötyy siitä eniten?

Olet varmasti kuullut monen naisen käyttävän perinteistä pyöreää jumppapalloa apuna synnytyksessä. Odottavat äidit istuvat pallon päällä, nojaavat eteenpäin ja keinuttelevat selviytyäkseen supistusten aiheuttamista kivuista. Pähkinäpallo on paljon kapeampi, ja se on tarkoitettu laitettavaksi jalkojen väliin samalla kun makaa sängyllä. Pallo voi olla siis hyödyllinen kenelle tahansa synnyttävälle naiselle, mutta etenkin niille, joille sängyssä synnyttäminen on ainoa vaihtoehto, epiduraalin tai lääkärin määräyksen takia.

Miten se toimii?

Ensinnäkin, liike on synnytyksen aikana avainasemassa. Käveleminen, keinuminen ja erilaisten asentojen kokeileminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kohdunsuu laajenee ja vauva laskeutuu alaspäin synnytyskanavassa – näin synnytys saadaan etenemään. Niinpä äidillä, joka kykenee liikkumaan synnytyksen aikana, on usein keskivertoa lyhyempi synnytys.
Kuitenkin jos äiti saa epiduraalin, hän joutuu pysyttelemään sängyssä ja liikkeiden määrä on melko rajoitettua. Juuri tässä kohdassa pähkinäpallo kannattaa ottaa esiin. Pallon käyttäminen ja erilaisten asentojen kokeileminen voi nopeuttaa synnytystä avaamalla kohdunsuuta ja auttamalla vauvaa laskeutumaan. Synnytyssairaalan henkilökunta kannustaakin usein liikkumaan, jos vain komplikaatioita ei ilmaannu ja vauvan vointia voidaan tarkkailla helposti.

Kaksi asentoa, joita pähkinäpallolla voi kokeilla: synnyttävä äiti voi olla puoli-istuvassa asennossa ja maata kyljellään pallo polvien välissä. Tai hän voi istua sängyllä toinen jalka pallon päällä pallo painettuna tiivisti kehoa vasten. Nämä asennot eivät pelkästään nopeuta synnytysprosessia, lisäksi ne helpottavat kipua.

Mitä ajattelet tästä? Lisäisitkö pähkinäpallon kivunlievitysmenetelmiisi?

vauva-nukkuu

Alkuperäinen artikkeli: http://www.pregnancymagazine.com/the-big-day/quicker-labor-with-a-peanut-ball?utm_content=30500503&utm_medium=social&utm_source=facebook

Lyhyillä äideillä on lyhyemmät raskaudet

Lyhyillä äideillä on lyhyemmät raskaudet

Uusinta tietoa: pituutesi saattaa vaikuttaa siihen, milloin synnytyksesi alkaa. Kesällä julkaistu tuore tutkimus löysi yhteyden äidin pituuden ja mahdollisen ennenaikaisen synnytyksen väliltä. Tutkimuksen mukaan mitä lyhyempi nainen on, sitä lyhyempi on hänen raskausaikansa.

lyhyt-äiti

Miksi se on tärkeää?

Yhdysvalloissa noin 500 000 vauvaa syntyy ennenaikaisesti joka vuosi. Itse asiassa tuo lukema on suurempi kuin millään muulla hyvinvointivaltiolla. Eivätkä vain ennenaikaiset synnytykset ole ongelma, vaan se, että keskosilla on suurempi riski sairastua vakavasti ja kärsiä muista terveysongelmista. Arvellaan, että noin kolmannes pienten vauvojen kuolinsyistä johtuu keskosuuden aiheuttamista komplikaatioista.

Miten pituus vaikuttaa?

Tässä tutkimuksessa seurattiin 3500 äidin ja vauvan raskautta ja synnytystä Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Vaikka tutkimus ei tarjonnut selkeää selitystä miksi äidin pituus vaikuttaa raskauden kestoon, asiantuntijat ovat esittäneet omia arvauksiaan. Pituus voi heidän mukaansa vaikuttaa naisen lantion ja kohdun kokoon – eli lyhyiden äitien vatsoissa elävillä vauvoilla on siis vähemmän tilaa kasvaa, joka voi johtaa vauvan syntymiseen aiemmin.

Mitä voit tehdä?

Olet pituudeltasi määriteltynä lyhyt ja juuri nyt paniikki iskee? Rauhoitu ja vedä syvään henkeä. Louis Muglia, tutkimuksen johtaja, muistuttaa, että ennenaikaiseen synnytykseen vaikuttaa monia asia. ”Kaikki äidin painosta ja sairaushistoriasta stressiin voivat vaikuttaa ennenaikaisen synnytyksen riskiin. Äidin pituus on yksi vaikuttava seikka”, Muglia kertoo.

Parasta mitä lyhyet odottavat äidit voivat tehdä pienokaisensa eteen on voida hyvin ja terveellisesti koko raskauden ajan. Anna painosi nousta maltillisesti, käy säännöllisesti neuvolassa, ota raskaudenaikaisia vitamiineja tarpeen mukaan ja syö terveellisesti.

lyhyt-synnyttäjä

Alkuperäinen artikkeli: http://www.pregnancymagazine.com/pregnancy/pregnancy-health/shorter-moms-have-shorter-pregnancies?utm_content=26106396&utm_medium=social&utm_source=facebook

 

3 keinoa päästä irti synnytyspelosta

Näin karkotat synnytyspelon

Olet kokenut tähän mennessä paljon raskauteen kuuluvaa iloa; ultraäänissä näkyvä pieni ihme, valmiiksi ostetut suloiset vauvanvaatteet ja kaikki haaveilut omasta pienestä rakkaastasi. Mutta nyt kun 9 kuukautta odotusta alkaa olla takana, huomaat olevasi kauhusta jäykkänä. Ehkä pelkäät eniten kipua, mahdollisesti leikkaukseen joutumista tai sitten voimiesi riittämistä loppuun saakka.

Mitä tulee kaikkiin noihin pelkoihin – lakkaa pelkäämästä! On aivan normaalia olla huolissaan niinkin suuresta tapahtumasta kuin uuden elämän tuomisesta maailmaan. Synnytyspäivän pelkääminen ei kuitenkaan auta sinua mitenkään. Synnytyksessä tarvitset eniten itseluottamusta, ja näin saat sitä:

synnytys-ammeessa

Ymmärrys

Ymmärrä, että se mitä olet tekemässä – synnyttämässä vauvaa – on yhtä vanha tapa kuin itse aika. Oikeasti, ei ole mitään tavallisempaa kuin synnyttäminen, naiset ovat tehneet niin vuosisatojen ajan. Jos uskot näin, pääset irti pelostasi synnytyksen traumatisoivuudesta, ja näin koko prosessi on helpompi mielellesi ja kehollesi.

Muotoile uudelleen

Samalla kun lasket jäljellä olevia päiviä laskettuun aikaan, keskity myös ajatustesi uudelleen muotoiluun. Supistukset eivät ole vain uskomattoman kipeitä juttuja, joiden kanssa täytyy kärvistellä. Ne ovat olennainen ja tarpeellinen osa prosessia, joiden tehtävä on avata kohdunsuutasi synnytyksen onnistumiseksi. Ajattele jokaista supistusta joksikin sellaiseksi, mikä vie sinua hetki hetkeltä lähemmäs rakkaan vauvasi ensitapaamista. Joka kerta kun pelko valtaa ajatuksesi, ajattele mieluummin sitä hetkeä kun kätilö antaa vastasyntyneen vauvan syliisi ensikerran.

Oikeanlainen tuki

Juuri oikeanlainen tuki synnytyssalissa saattaa olla avainasemassa. Mieti tarkasti ja laajasti, kenet haluat vierellesi; pitämään sinua kädestä, hieromaan selkääsi ja kannustamaan sinua. Keneltä saat lohdutusta ja voimaa viedä loppuun tämä uskomattoman hieno urakka? Kysy tätä henkilöä, on se sitten äitisi tai doula, auttamaan sinua synnytyksen alkaessa – ja laita sitten kaikki toivosi heihin, jotta saisit rauhaa, keskittymistä ja voimaa.

Miltä sinusta tuntuu kun laskettu aikasi lähenee? Millä muilla keinoilla pidät synnytyspelkosi kurissa? Kerro kokemuksistasi ja ajatuksistasi!

vasta-synnyttänyt-äiti

Alkuperäinen artikkeli: http://www.pregnancymagazine.com/pregnancy/pregnancy-lifestyle/3-ways-to-get-over-your-fear-of-labor-right-now?utm_content=26079711&utm_medium=social&utm_source=facebook

Äiti kertoo: Miltä tuntuu kokea sekä luomusynnytys, että synnytys lääkkeillä?

Lääkkeellinen synnytys vs luomusynnytys – minun tarinani

Olen kahden lapsen äiti. Minulla on kaksi suloista tytärtä, joiden synnytykset etenivät samalla tavoin, erona vain se, että toisessa sain lääkkeellistä kivunlievitystä ja toisessa en mitään.

vauva-masu

Rv 40+4
Käyn yöllä vessassa ja samalla tajuan, että lapsivettä valuu. Luulen, että kohta ne kuuluisat supistukset varmaan alkavat ja lähdetään sairaalaan. No, mitään ei tapahdu. Käymme sairaalassa seuraavana päivänä ja meidät lähetetään kotiin odottelemaan. Vasta parin tunnin kuluttua ymmärrän, mitä supistukset ja ”poltot” ovat. Lämmitän vehnätyynyä ja pidän sitä vatsani ja selkäni päällä.
Lähdemme sairaalaan sovittuna aikana. Petyn, kun lähettäisivät meidät vieläkin kotiin. En halua lähteä, haluaisin saada jotain kivunlievitystä. Niinpä minä jään osastolle miehen lähtiessä pois. Osasto on kylmä ja pimeä ja minua itkettää. Pian supistukset muuttuvat kipeämmiksi ja tiheämmiksi. Pääsen saliin ja olen 3cm auki. Soitan juuri kotiin päässeen miehen takaisin. Hän tulee saliin juuri kun anestesialääkäri on laittamassa epiduraalia toiveeni mukaisesti. Mies lukee keinutuolissa ja minä torkun sängyllä. Taivas mikä helpotus kipuihin!
Annostusta lisätään kerran ja kätilö poistuu salista. En tunne kipua, mutta aivan kuin jotain ”valuisi” minusta ulos. Soitan kätilön paikalle, joka toteaa vauvan olevan syntymässä. Saan ponnistaa. En tunne supistuksia, olen rauhallinen, mies pitää tyynyäni koholla.
Ponnistaminen ei satu, yhtäkkiä pieni tyttö (2890g) vain liukuu maailmaan. Pieni nirhauma on tullut ja se tikataan. Minua janottaa hirveästi, saan juotavaa, mutta oksennan kaiken pois. Olimme sairaalassa noin kahdeksan tuntia. Suihkun jälkeen minut kyyditään vauvan kanssa osastolle.

vastasyntynyt-vauva

Rv 41+1
Herään aamulla lapsiveden menoon. Hihkun miehelle, että ”jee, vihdoinkin tänään synnytetään!” Odottelemme rauhassa isovanhempia saapuviksi. Jätämme heidät hoitamaan tulevaa isosiskoa ja lähdemme sairaalaan, vaikka tiedän että meidät lähetetään kotiin, koska minua ei supista yhtään. Olen sairaalalla n. 3cm auki, mutta tilanne on vielä ”epäkypsä”. Meidät tosiaan lähetetään kotiin ja pyydetään tulemaan illalla uudestaan. Käymme syömässä ja ostoksilla ja menemme kotiin. Kotona alkavat yhtäkkiä kovat supistukset. Lämmitän vehnätyynyä. Isovanhemmat lähtevät ostoksille, sovittuun sairaalaan palaamiseen on vielä muutama tunti aikaa. Minuun sattuu, en tiedä miten päin olisin. Tuntuu kuin en löytäisi sopivaa asentoa ottaa supistuksia vastaan. Mies alkaa epäröidä ja ilmaisee huolensa siitä, että synnytän kohta kotiin. Suostun vihdoin siihen, että isovanhemmat soitetaan takaisin. Lähdemme sairaalaan. Kävellessä autolta vastaanotolle minua ponnistuttaa ja roikun miehessäni supistuksen tullessa. Ajatus 20 minuutin makoilusta käyrillä pelottaa ja itkettää. Kätilö tarkastaa onneksi heti tilanteen. Olen 7cm auki. Lähdemme kiireesti synnytyssaliin (Luojan kiitos!) Kätilö ehdottaa sopivaa kivunlievitystä, ja kiitollisena haluan sen ehdottomasti. Lääkäri tulee ja puudute kädessään istuu sängyn laidalle odottamaan supistuksen loppumista. ”Pää näkyy, ei voida antaa enää mitään”, toteaa hän. ”Ei helvetti, ei tän näin pitänyt mennä”, ajattelen. Muuta en kuitenkaan voi, muutama ponnistus ja huudan kivusta kun tuntuu, että repeäisin joka suuntaan. Vauva syntyy (3450g) ja kipu loppuu välittömästi. Mies on kalpea, koska säikähti minun kipuani ja synnytyksen rajuutta. En tarvitse tikkejä, mitään ei revennytkään. Ehdimme olla sairaalassa puolisen tuntia.
Taas minua janottaa. Pian imetän istumisasennossa ja muutama tunti synnytyksestä kävelen itse potilashotelliin.

vastasyntynyt-vauva2

Jos olisin saanut valita, en olisi toiseksi kokemuksesi valinnut luomusynnytystä. Kuitenkin olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten naisen keho osaa toimia luonnollisella tavalla. Jotenkin kokemus oli myös voimaannuttava. Toivuin nopeammin, ja tiedän, että pystyisin siihen uudestaan. Tuntuu, että pystyn mihin vaan. Jos meille syntyisi vielä kolmas lapsi, yrittäisin varmasti mahdollisimman pitkään selviytyä ilman lääkkeitä, vaikka olisin armollinen itselleni ja tarpeen vaatiessa hyväksyisin myös lääkkeellisen kivunlievityksen. Onneksi synnytykset menivät juuri näin päin, luulen että miehellä olisi ollut vaikeuksia lähteä synnyttämään uudelleen jos ensimmäisellä kerralla olisi tullut kiire ja minä olisin huutanut suoraa huutoa 😉

Kirjoittaja Veera on kahden lapsi äiti Pirkanmaalta. 

Äitiystävällinen sektio

woman-c-sectionKuukausien harkinnan, synnytysaltaiden tutkimisen ja hengitystekniikoiden harjoittelemisen jälkeen monet naiset pettyvät kun heidän toivomansa synnytystapa ei vain tule tapahtumaan. Joskus sektio täytyy tehdä jotta vauva syntyisi maailmaan turvallisesti ja myös äidin turvallisuuden takia. Mutta se ei tarkoita sitä ettetkö voisi saada pehmeää laskua toiveidesi romuttumiselle. Kiireellisessä tai hätäsektiossa ei tietenkään ehdi valmistautua mutta jos henkeä uhkaavaa tilannetta ei ole, voit pyytää kumppaniasi valmistautumaan
kanssasi ”äitiystävälliseen sektioon”.

1: Himmeä valaistus

Valojen himmentäminen saattaa auttaa saavuttamaan intiimin, turvallisen ja mukavan ympäristön sinua varten. Joissain kotisynnytyksissä äidit valitsevat kynttilän valossa synnyttämisen. Vaikka tämä ei olisikaan kovin käytännöllistä leikkaussalissa, on silti mahdollista himmentää valoja juuri sen verran, että ympäristö tuntuu rauhoittavammalta kohta vanhemmiksi tulevalle parille.

2: Musiikki

Jos olet omistanut tunteja oikean musiikin valitsemiseen synnytykseesi, et ole tuhlannut aikaasi. Hiljaisuuden tai sairaalan henkilökunnan valitseman musiikin sijaan voit valita sen musiikin jota haluat kuunnella synnytyksessäsi. Valitsemalla rauhallisen musiikin saavutat rentoutuneen ja mukavamman tilan.

3: Kumppanin läsnäolo

Kumppanilla on tärkeä osa synnytyksessäsi. Jotkut kumppanit saattavat hämmentyä sektiotilanteesta ja tuntevat olonsa epävarmoiksi siitä, kuinka olla hyödyksi. ”Äitiystävällisessä sektiossa” kumppanilla on tärkeä rooli äidin rauhoittamisessa. Hän näkee kun vauva syntyy ja on mukana synnytyksen jälkeisissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä.

4: Doulan (synnytystukihenkilö) mukanaolo

Jos olet jo järjestänyt doulan synnytystäsi varten, voi vielä olla mahdollista että hän on mukana kanssasi leikkaussalissa. Perinteisesti leikkaussaliin pääsevien ihmisten määrää on rajoitettu joten doulat ovat joutuneet odottamaan käytävällä. Äitiystävällisessä sektiossa doulan läsnäolo on kuitenkin arvostettua ja he ovat päässeet mukaan synnytykseen tukemaan kumpaakin vanhempaa.

5: Hidasta hiukan

Leikkaustoimenpiteistä synntykseen, keisarilaikkaukset on tehty nopeasti. Näin ei kuitenkaan ole äitiystävällisessä sektiossa. Jos ei ole lääketieteellistä syytä kiirehtiä, synnytyslääkäri voi hidastaa leikkauksen kulkua jotta pääset täysin kokemaan lapsesi tulon maailmaan. Synnytysprosessi valmistaa vauvaasi elämään kohdun ulkopuolella. Esimerkiksi lapsivesi joka on suojannut vauvasi keuhkoja kohdussa puristuu ulos alatiesynnytyksessä jolloin vauva pystyy ottamaan ensihenkäisynsä helpommin tullessaan ulos. Perinteisessä sektiossa vauva otetaan kohdusta ulos nopeasti estäen keuhkoja puhdistumasta. Joillain vauvoilla voi tämän vuoksi esiintyä hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Äitiystävällisessä sektiossa vauvasi otetaan ulos hitaasti, kun vauvan pää on ulkona kirurgi saattaa odottaa muutaman minuutin ennen kuin hän ottaa vauvan ulos kohdusta. Tämä voi auttaa keuhkojen puhdistumisessa.

6: Synnytyksen näkeminen

Perinteisessä sektiossa on käytetty näkösuojaa äidin maatessa leikkauspöydällä. Tämän vuoksi äiti ei näe lastaan ennen kuin hänet on annettu äidin käsivarsille. Äitiystävällisessä sektiossa näkösuojaa on madallettu niin, että äiti voi nähdä lapsensa syntymän. Vatsan viilto ei näy suojan takaa mutta äiti voi nähdä kun hänen lapsensa nostetaan ulos kohdusta. Aika ja huolellisuus ovat avainasioita äitiystävällisessä sektiossa.

7: Ihokontakti

Ihokontakti sektion jälkeen on arvioitu hyväksi sekä äidille että lapselle mutta näin ei aina tapahdu. Äitiystävällisessä sektiossa ihokontakti otetaan huomioon ennen kuin lapsesta otetaan testejä. Vauva pitäisi kohdusta nostamisen jälkeen antaa äidille mahdollisimman pian jotta kiintymisprosessi voisi alkaa. Välitön ihokontakti edistää myös imetyksen onnistumista.

8: Napanuoran leikkaaminen

Äitiystävällinen sektio korostaa tapahtumien rauhallisesti etenemistä ja napanuoran leikkaaminen on yksi näistä asioista. Jos haluat, voit pyytää että saisit pitää vauvaa rauhassa ihokontaktissa ennen kuin napanuora leikataan. (Jos lääketieteellistä estettä ei ole)

9: Erossa oleminen vauvasta

Välitön yhdessäolo äidin ja lapsen välillä synnytyksen jälkeen on tärkeää. Yleensä sektiolla synnyttäneet äidit eivät pääse olemaan lapsensa kanssa heti synnytyksen jälkeen niin paljon kuin alakautta synnyttäneet (vatsan ompelu kiinni ja muut toimenpiteet) mutta äitiystävällisessä sektiossa äidin ja lapsen erossaoloa on rajoitettu. Jos vauvasi täytyy viedä tutkimuksiin pian synnytyksen jälkeen on mahdollista että kumppanisi voisi olla vauvan kanssa sen aikaa.

10: Imetys

Jos aiot imettää vauvaasi, kätilöt voivat varmistaa että saat vauvan rinnallesi ensimmäisten 30 minuutin aikana synnytyksestäsi. Ensimmäiset puoli tuntia ovat ratkaisevan tärkeitä imetyksen onnistuvuudelle, on jopa mahdollista että imetät vauvaasi leikkauspöydällä.

11: Isien läsnäolo

Jos äidille on tehty sektio, sairaalassa oloaika on yleensä vähän pidempi kuin alateitse synnyttäneillä. Tämä on tarkoittanut sitä, että isät ovat voineet olla sairaalassa vain vierailuaikoina ja lopun ajasta äiti on joutunut huolehtimaan vauvasta yksin. Kätilöt voivat kuitenkin joustaa ja tarjota teille kodinomaisen ympäristön jolloin isä voi olla läsnä enemmän ja tukea sinua toipumisessasi sekä olemaan vauvan kanssa.

12: Yksityisyys

Jotkut sairaalaosastot pitävät ”hiljaisuusaikoja” sektion jälkeen jotta äiti voi toipua rauhassa. Näitä aikoja voi olla joka päivä esimerkiksi pari tuntia kerrallaan jolloin hotohenkilökunta ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä. Tämä voi auttaa sinua kiintymään vauvaan, imettää häntä ja saat samalla nauttia yksityisyydestä. Sairaalaympäristö voi olla todella kiireinen mutta nämä tunnit joka päivä voivat tehdä olosi mukavammaksi ja saat omaa tilaa. Muista sopia synnytyslääkärisi kanssa äitiystävällisestä sektiosta jos sinulla on suunniteltu sektio. Valmistaudu kuitenkin, että jotkut voivat kieltäytyä. Muista pyytää toisen lääkärin mielipidettä, sinulla on täysi oikeus siihen. Synnytyslääkärien toiminnassa on suuria eroja, jotkut ovat avoimempia epäperinteisemmille ratkaisuille kuin toiset. Mitä enemmän äitiystävällisestä sektiosta puhutaan, sitä enemmän synnytyslääkärit tutkivat asiaa jolloin jotkut voivat joustaa toimintatavoissaan. (jos se on turvallista) Ota selvää oman sairaalasi toimintatavoista ja mahdollisuuksista saada äitiystävällinen sektio. Onnea matkaan!

Kun kaikki ei mene ihan putkeen synnytyksessä

Jätä kommentti

Synnytys- tuo naisen elämän ihmeellisin tapahtuma.

Näin monet naiset ovat kuvailleet synnytyksiään ja suorastaan hehkuvat kun kertovat kuinka voimallinen tunne on ponnistaa oma rakkauden hedelmä maailmaan. Aina synnytys ei kuitenkaan suju niin kuin on ajatellut, tässä minun tarinani.

Meidän vauvamme laskettu aika oli 6.6.2014. Tyttäremme oli jo kohdussa itsepäistä laatua ja viivytti tuloaan maailmaan muutamalla päivällä. Raskausviikkoja oli kasassa 41+5 kun saavuimme TYKS:iin yliaikaiskontrolliin sateisena keskiviikko-päivänä. Supistuksia minulla oli kyllä ollut, mutta ei niin voimakkaita että synnytys olisi varsinaisesti ollut käynnissä. Äitiyspoliklinikalla minut laitettiin tunnin ajaksi käyrille jotta saataisiin osviittaa vauvan voinnista.

Tunnin jälkeen hoitaja tuli kertomaan, että vauvan sydämen syke oli aika ajoin heikko. Synnytys päätettiin käynnistää. Helpotuksen aalto huokui ylitseni- olinhan odottanut pikkuisen saapumista jo pitkään. Jännitystä en tuntenut kuin vasta synnytysosastolla vaihtaessani sairaalavaatteisiin. Nyt se tapahtuu, kohta minusta tulee äiti!

Synnytys käynnistettiin ballongilla. Sen laittaminen ei tuntunut miltään, mutta ensimmäinen raju supistus tuntui! Kuin joku olisi viiltänyt puukolla alavatsaa ja käännellyt sitä edestakaisin. Supistukset alkoivat samantien ja ne tulivat ensin 7 minuutin välein, sitten 4 minuutin välein. Olin kuullut aiemmin tutuiltani  kuvauksia supistusten voimakkuudesta tyyliin kuukautiskivut kertaa tuhat. Synnyttäessäni olin sitä mieltä että kuvaus ei riitä alkuunkaan, nyt sanoisin samaa mitä tuttuni olivat kertoneet. Itkuhan minulta supistusten lomassa pääsi. (Ehkä jokunen kirosanakin).

Supistusten väli lyheni 2 minuuttiin noin 3 tunnin jälkeen käynnistyksestä, sitten väli piteni taas 7 minuuttiin eivätkä supistukset tuntuneet enää niin voimakkailta kuin synnytyksen alussa. Lääkäri teki minulle välillä sisätutkimuksia ja niiden mukaan kohdunkaulani ei koskaan hävinnyt kokonaan (Olin ensisynnyttäjä) eikä kohdunsuuni auennut 4 senttiä enempää. Kalvoni puhkaistiin puolessa välissä synnytystä jolloin huomattiin, ettei lapsivettä ollut lainkaan. Tässä vaiheessa aloin olla väsynyt ja turhautunut, lisäksi minusta tuntui, ettei vauvalla ollut kaikki hyvin. Osasyy näille tuntemuksille oli, että supistusten aikana vauvan syke tippui nollaan.

12 tuntia synnytyksen alkamisesta sain ilokaasua (kivat pikkukännit) ja tunti sen jälkeen minulle tehtiin viimeinen sisätutkimus. Olin edelleen 4 senttiä auki ja kohdunkaulaani oli jäljellä 1,5 senttiä. Muistaakseni tässä vaiheessa puristin mieheni kättä ja sopersin etten tule selviämään tästä ja hänen olisi hyvä valmistautua leskenä eloon. (Minäkö draamakuningatar?)

14 tuntia käynnistyksestä ilmoitin, että haluan sektion. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä sillä oksitosiinia ei uskallettu antaa vauvan heikon sykkeen vuoksi. Lääkäri sanoi myös että koska synnytys ei etene niin kuin on toivottu ja vauvan tila alkaa olla huolestuttava on leikkaus tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Sain epiduraali- ja spinaalipuudutuksen yhdistelmän ja leikkaus aloitettiin. Tyttäremme syntyi kiireellisellä sektiolla 19.6.2014 klo. 2:30 yöllä. Pituutta yhdeksän pisteen tytöllämme oli 48 senttiä ja hän painoi 2500 grammaa. Minulla todettiin myöhemmin istukan vajaatoiminta, siksi hän oli niin pieni raskausviikkoihin nähden. Tuntemuksilleni löytyi selitys kun tyttö otettiin ulos- napanuora oli kiertynyt hänen kaulansa ympäri 2 kertaa ja nuora oli tehnyt hänelle ”henkselit”. Alakautta syntyminen olisi lääkärin ja kätilön mukaan aiheuttanut hänelle ainakin jonkinasteisia vaurioita, ehkä jopa kuoleman. Onneksi kuuntelin äidinvaistoani.

Huolimatta siitä, ettei synnytys sujunut niin kuin olin ajatellut oli kokemus kuitenkin jotain ihmeellistä. Lahja jonka sain on jotain korvaamatonta ja todellinen siunaus. Olen kiitollinen kätilöilleni sekä lääkärilleni ja koko muulle henkilökunnalle jotka auttoivat tyttäremme maailmaan. Olen myös onnekas koska minulla on rakastava mies joka tuki minua ei vain synnytyksen ajan, vaan myös läpi raskauden kuunnellen valitustani tukalasta olosta.  Katsellessani nyt melkein vuoden vanhaa kävelemään opettelevaa neitoamme tiedän, että kaikki se pelko ja kärsimys oli sen arvoista.

vastasyntynyt-lapsi

Kirjoittaja Katherine kertoo itsestään seuraavaa:  Olen naimisissa ja meillä on toistaiseksi yksi lapsi. Mieheni täyttää toukokuun viimeinen päivä 30 (ikäkriisi) ja minä olen 26-vuotias. Tyttäremme täyttää juhannusaattona vuoden. Asumme Turun Pernossa ja haaveilemme rivitalon pätkästä. Mieheni tekee todella pitkiä päiviä ja minä olen tällä hetkellä työtön, tosin kova haku on päällä jotta töitä saisin. Ammatiltani olen parturi-kampaaja mutta alan vaihto on mielessä koko ajan. Paljon ollaan siis tytön kanssa kahdestaan, oikeastaan on hyvin outoa silloin kun mies on kotona. 🙂 Me käymme kaupungilla ostoksilla, ulkoilemme tuossa meidän pihalla ja välillä minä pääsen yksin lenkille ja kuntoilemaan. (25 kiloa tippunut raskauden lopusta) Isäntä harrastaa salibandya (on maalivahti) ja minulla ei ole varsinaista harrastusta jossa käyn mutta askartelu on rakas harrastus, kirjoittamisesta pidän todella paljon ja siksi tähän mukaan lähdinkin.