Avainsana: sektio

Äitiystävällinen sektio

woman-c-sectionKuukausien harkinnan, synnytysaltaiden tutkimisen ja hengitystekniikoiden harjoittelemisen jälkeen monet naiset pettyvät kun heidän toivomansa synnytystapa ei vain tule tapahtumaan. Joskus sektio täytyy tehdä jotta vauva syntyisi maailmaan turvallisesti ja myös äidin turvallisuuden takia. Mutta se ei tarkoita sitä ettetkö voisi saada pehmeää laskua toiveidesi romuttumiselle. Kiireellisessä tai hätäsektiossa ei tietenkään ehdi valmistautua mutta jos henkeä uhkaavaa tilannetta ei ole, voit pyytää kumppaniasi valmistautumaan
kanssasi ”äitiystävälliseen sektioon”.

1: Himmeä valaistus

Valojen himmentäminen saattaa auttaa saavuttamaan intiimin, turvallisen ja mukavan ympäristön sinua varten. Joissain kotisynnytyksissä äidit valitsevat kynttilän valossa synnyttämisen. Vaikka tämä ei olisikaan kovin käytännöllistä leikkaussalissa, on silti mahdollista himmentää valoja juuri sen verran, että ympäristö tuntuu rauhoittavammalta kohta vanhemmiksi tulevalle parille.

2: Musiikki

Jos olet omistanut tunteja oikean musiikin valitsemiseen synnytykseesi, et ole tuhlannut aikaasi. Hiljaisuuden tai sairaalan henkilökunnan valitseman musiikin sijaan voit valita sen musiikin jota haluat kuunnella synnytyksessäsi. Valitsemalla rauhallisen musiikin saavutat rentoutuneen ja mukavamman tilan.

3: Kumppanin läsnäolo

Kumppanilla on tärkeä osa synnytyksessäsi. Jotkut kumppanit saattavat hämmentyä sektiotilanteesta ja tuntevat olonsa epävarmoiksi siitä, kuinka olla hyödyksi. ”Äitiystävällisessä sektiossa” kumppanilla on tärkeä rooli äidin rauhoittamisessa. Hän näkee kun vauva syntyy ja on mukana synnytyksen jälkeisissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä.

4: Doulan (synnytystukihenkilö) mukanaolo

Jos olet jo järjestänyt doulan synnytystäsi varten, voi vielä olla mahdollista että hän on mukana kanssasi leikkaussalissa. Perinteisesti leikkaussaliin pääsevien ihmisten määrää on rajoitettu joten doulat ovat joutuneet odottamaan käytävällä. Äitiystävällisessä sektiossa doulan läsnäolo on kuitenkin arvostettua ja he ovat päässeet mukaan synnytykseen tukemaan kumpaakin vanhempaa.

5: Hidasta hiukan

Leikkaustoimenpiteistä synntykseen, keisarilaikkaukset on tehty nopeasti. Näin ei kuitenkaan ole äitiystävällisessä sektiossa. Jos ei ole lääketieteellistä syytä kiirehtiä, synnytyslääkäri voi hidastaa leikkauksen kulkua jotta pääset täysin kokemaan lapsesi tulon maailmaan. Synnytysprosessi valmistaa vauvaasi elämään kohdun ulkopuolella. Esimerkiksi lapsivesi joka on suojannut vauvasi keuhkoja kohdussa puristuu ulos alatiesynnytyksessä jolloin vauva pystyy ottamaan ensihenkäisynsä helpommin tullessaan ulos. Perinteisessä sektiossa vauva otetaan kohdusta ulos nopeasti estäen keuhkoja puhdistumasta. Joillain vauvoilla voi tämän vuoksi esiintyä hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Äitiystävällisessä sektiossa vauvasi otetaan ulos hitaasti, kun vauvan pää on ulkona kirurgi saattaa odottaa muutaman minuutin ennen kuin hän ottaa vauvan ulos kohdusta. Tämä voi auttaa keuhkojen puhdistumisessa.

6: Synnytyksen näkeminen

Perinteisessä sektiossa on käytetty näkösuojaa äidin maatessa leikkauspöydällä. Tämän vuoksi äiti ei näe lastaan ennen kuin hänet on annettu äidin käsivarsille. Äitiystävällisessä sektiossa näkösuojaa on madallettu niin, että äiti voi nähdä lapsensa syntymän. Vatsan viilto ei näy suojan takaa mutta äiti voi nähdä kun hänen lapsensa nostetaan ulos kohdusta. Aika ja huolellisuus ovat avainasioita äitiystävällisessä sektiossa.

7: Ihokontakti

Ihokontakti sektion jälkeen on arvioitu hyväksi sekä äidille että lapselle mutta näin ei aina tapahdu. Äitiystävällisessä sektiossa ihokontakti otetaan huomioon ennen kuin lapsesta otetaan testejä. Vauva pitäisi kohdusta nostamisen jälkeen antaa äidille mahdollisimman pian jotta kiintymisprosessi voisi alkaa. Välitön ihokontakti edistää myös imetyksen onnistumista.

8: Napanuoran leikkaaminen

Äitiystävällinen sektio korostaa tapahtumien rauhallisesti etenemistä ja napanuoran leikkaaminen on yksi näistä asioista. Jos haluat, voit pyytää että saisit pitää vauvaa rauhassa ihokontaktissa ennen kuin napanuora leikataan. (Jos lääketieteellistä estettä ei ole)

9: Erossa oleminen vauvasta

Välitön yhdessäolo äidin ja lapsen välillä synnytyksen jälkeen on tärkeää. Yleensä sektiolla synnyttäneet äidit eivät pääse olemaan lapsensa kanssa heti synnytyksen jälkeen niin paljon kuin alakautta synnyttäneet (vatsan ompelu kiinni ja muut toimenpiteet) mutta äitiystävällisessä sektiossa äidin ja lapsen erossaoloa on rajoitettu. Jos vauvasi täytyy viedä tutkimuksiin pian synnytyksen jälkeen on mahdollista että kumppanisi voisi olla vauvan kanssa sen aikaa.

10: Imetys

Jos aiot imettää vauvaasi, kätilöt voivat varmistaa että saat vauvan rinnallesi ensimmäisten 30 minuutin aikana synnytyksestäsi. Ensimmäiset puoli tuntia ovat ratkaisevan tärkeitä imetyksen onnistuvuudelle, on jopa mahdollista että imetät vauvaasi leikkauspöydällä.

11: Isien läsnäolo

Jos äidille on tehty sektio, sairaalassa oloaika on yleensä vähän pidempi kuin alateitse synnyttäneillä. Tämä on tarkoittanut sitä, että isät ovat voineet olla sairaalassa vain vierailuaikoina ja lopun ajasta äiti on joutunut huolehtimaan vauvasta yksin. Kätilöt voivat kuitenkin joustaa ja tarjota teille kodinomaisen ympäristön jolloin isä voi olla läsnä enemmän ja tukea sinua toipumisessasi sekä olemaan vauvan kanssa.

12: Yksityisyys

Jotkut sairaalaosastot pitävät ”hiljaisuusaikoja” sektion jälkeen jotta äiti voi toipua rauhassa. Näitä aikoja voi olla joka päivä esimerkiksi pari tuntia kerrallaan jolloin hotohenkilökunta ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä. Tämä voi auttaa sinua kiintymään vauvaan, imettää häntä ja saat samalla nauttia yksityisyydestä. Sairaalaympäristö voi olla todella kiireinen mutta nämä tunnit joka päivä voivat tehdä olosi mukavammaksi ja saat omaa tilaa. Muista sopia synnytyslääkärisi kanssa äitiystävällisestä sektiosta jos sinulla on suunniteltu sektio. Valmistaudu kuitenkin, että jotkut voivat kieltäytyä. Muista pyytää toisen lääkärin mielipidettä, sinulla on täysi oikeus siihen. Synnytyslääkärien toiminnassa on suuria eroja, jotkut ovat avoimempia epäperinteisemmille ratkaisuille kuin toiset. Mitä enemmän äitiystävällisestä sektiosta puhutaan, sitä enemmän synnytyslääkärit tutkivat asiaa jolloin jotkut voivat joustaa toimintatavoissaan. (jos se on turvallista) Ota selvää oman sairaalasi toimintatavoista ja mahdollisuuksista saada äitiystävällinen sektio. Onnea matkaan!

Eihän se synnytys vielä voi käynnistyä!

giannaandbaby

Meidän pieni rakas tyttäremme syntyi 31.5., raskausviikolla 39+2.

Sektio oli sovittu tiistaille, eikä mikään viitannut synnytyksen käynnistymiseen yhtään aiemmin. Turhankin luottavaisin mielin olin vielä kuvitellut viimeisteleväni sairaalakassin, tekeväni pakkaseen ruokaa valmiiksi ja käyväni kaupassa vielä maanantaina.

Sunnuntaiaamuna sitten heräsin kipeisiin, säännöllisiin supistuksiin. Aluksi en edes tajunnut mistä oli kyse, eihän se synnytys vielä voi käynnistyä! Vauva teki hyvin selväksi, ettei malta enää kahta päivää odottaa. Kun kuumat suihkut, kävely (nostan hattua teille jotka kävelette pitkin sitä synnärin käytävää, ei muuten onnistunut minulta) ja selän hierominen ei auttanut, soitin sairaalaan, ja lähdettiinkin onneksi aika pian näytille.
Supistuksia tuli tässä tässä vaiheessa viiden minuutin välein, ja mut otettiin nopeasti makoilemaan käyrille. Pian paikalle tuli päivystävä lääkäri, joka tekikin heti päätöksen leikkaussaliin lähdöstä. Vaikka oltiin koko ajan tiedetty mitä sinne sairaalaan tultiin tekemään, tuntui silti ihan hurjalta ajatella, että sieltä ei enää kahdestaan lähdetä.

Mies haki aamulla hätäisesti pakatun sairaalakassin autosta, mulle autettiin päälle sairaalavaatteet, otettiin verikokeet ja tehtiin muut valmistelevat toimenpiteet. Muistan vaan itkeneeni, kun se aivan ihana kätilö totesi viimeiseksi miehelleni,  että ”seuraavalla kerralla kun nähdään, sä olet isä.”

Leikkaussaliin lähdettiin kello 12:50. Puudutus vaikutti aluksi pitkään vain oikealla puolella, ja annosta lisättiin kahdesti. Lopulta anestesialääkäri päätti antaa myös morfiinia.
Tärisin sekä jännityksestä että lääkkeiden vaikutuksesta, ja yksi hoitajista piti mua kädestä kiinni. Sovittiin että aloitetaan kuitenkin, ja kerron sitten jos en ole tarpeeksi puutunut.. Näin lampun kautta heijastuksena kaiken mitä siellä verhon takana tehtiin, ja näky oli kyllä kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta. Ihminen on utelias, joten katselin kuitenkin!

Leikkaus aloitettiin kello 13:59.

Lapsi syntyi 14:03, ja hänet ulos auttaneen lääkärin ensimmäiset sanat mulle oli ”Saatte antaa sen nimen minkä olitte valinnut, täällä on tyttö.” Itkuhan siinä tuli itsellekin, kun kuuli ensimmäistä kertaa oman lapsensa ensiparkaisut.

Kätilöiden punnittua, mitattua ja kapaloitua tytön sain hänet hetkeksi rinnalle, vaikka mua vielä tikattiinkin.
Sen epätodellisempaa tunnetta en muista aiemmin kokeneeni.

söpö vauva

Koko homma oli ohi kello 14:29, ja pääsin heräämöön lämpöpeiton alle tärisemään. Olin ihan uskomattoman väsynyt mutta en millään saanut unta, torkuin vain ja odottelin tunnon palautumista jalkoihin.

Vauva oltiin viety iskän syliin minua odottelemaan. Parin tunnin päästä he pääsivätkin heräämöön mua katsomaan, ja minä muistaakseni itkin taas.
Kuuden aikaan pääsin synnyttäneiden osastolle, sain lapseni viereeni, ja saatiin aloittaa ihan uudenlainen elämä perheenä. Elämä, joka toisi varmasti tullessaan monenlaisia haasteita ja tunteita, ja jollaista oltiin jo pitkään haluttu, toivottu ja odotettu.

Kun kaikki ei mene ihan putkeen synnytyksessä

Jätä kommentti

Synnytys- tuo naisen elämän ihmeellisin tapahtuma.

Näin monet naiset ovat kuvailleet synnytyksiään ja suorastaan hehkuvat kun kertovat kuinka voimallinen tunne on ponnistaa oma rakkauden hedelmä maailmaan. Aina synnytys ei kuitenkaan suju niin kuin on ajatellut, tässä minun tarinani.

Meidän vauvamme laskettu aika oli 6.6.2014. Tyttäremme oli jo kohdussa itsepäistä laatua ja viivytti tuloaan maailmaan muutamalla päivällä. Raskausviikkoja oli kasassa 41+5 kun saavuimme TYKS:iin yliaikaiskontrolliin sateisena keskiviikko-päivänä. Supistuksia minulla oli kyllä ollut, mutta ei niin voimakkaita että synnytys olisi varsinaisesti ollut käynnissä. Äitiyspoliklinikalla minut laitettiin tunnin ajaksi käyrille jotta saataisiin osviittaa vauvan voinnista.

Tunnin jälkeen hoitaja tuli kertomaan, että vauvan sydämen syke oli aika ajoin heikko. Synnytys päätettiin käynnistää. Helpotuksen aalto huokui ylitseni- olinhan odottanut pikkuisen saapumista jo pitkään. Jännitystä en tuntenut kuin vasta synnytysosastolla vaihtaessani sairaalavaatteisiin. Nyt se tapahtuu, kohta minusta tulee äiti!

Synnytys käynnistettiin ballongilla. Sen laittaminen ei tuntunut miltään, mutta ensimmäinen raju supistus tuntui! Kuin joku olisi viiltänyt puukolla alavatsaa ja käännellyt sitä edestakaisin. Supistukset alkoivat samantien ja ne tulivat ensin 7 minuutin välein, sitten 4 minuutin välein. Olin kuullut aiemmin tutuiltani  kuvauksia supistusten voimakkuudesta tyyliin kuukautiskivut kertaa tuhat. Synnyttäessäni olin sitä mieltä että kuvaus ei riitä alkuunkaan, nyt sanoisin samaa mitä tuttuni olivat kertoneet. Itkuhan minulta supistusten lomassa pääsi. (Ehkä jokunen kirosanakin).

Supistusten väli lyheni 2 minuuttiin noin 3 tunnin jälkeen käynnistyksestä, sitten väli piteni taas 7 minuuttiin eivätkä supistukset tuntuneet enää niin voimakkailta kuin synnytyksen alussa. Lääkäri teki minulle välillä sisätutkimuksia ja niiden mukaan kohdunkaulani ei koskaan hävinnyt kokonaan (Olin ensisynnyttäjä) eikä kohdunsuuni auennut 4 senttiä enempää. Kalvoni puhkaistiin puolessa välissä synnytystä jolloin huomattiin, ettei lapsivettä ollut lainkaan. Tässä vaiheessa aloin olla väsynyt ja turhautunut, lisäksi minusta tuntui, ettei vauvalla ollut kaikki hyvin. Osasyy näille tuntemuksille oli, että supistusten aikana vauvan syke tippui nollaan.

12 tuntia synnytyksen alkamisesta sain ilokaasua (kivat pikkukännit) ja tunti sen jälkeen minulle tehtiin viimeinen sisätutkimus. Olin edelleen 4 senttiä auki ja kohdunkaulaani oli jäljellä 1,5 senttiä. Muistaakseni tässä vaiheessa puristin mieheni kättä ja sopersin etten tule selviämään tästä ja hänen olisi hyvä valmistautua leskenä eloon. (Minäkö draamakuningatar?)

14 tuntia käynnistyksestä ilmoitin, että haluan sektion. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä sillä oksitosiinia ei uskallettu antaa vauvan heikon sykkeen vuoksi. Lääkäri sanoi myös että koska synnytys ei etene niin kuin on toivottu ja vauvan tila alkaa olla huolestuttava on leikkaus tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Sain epiduraali- ja spinaalipuudutuksen yhdistelmän ja leikkaus aloitettiin. Tyttäremme syntyi kiireellisellä sektiolla 19.6.2014 klo. 2:30 yöllä. Pituutta yhdeksän pisteen tytöllämme oli 48 senttiä ja hän painoi 2500 grammaa. Minulla todettiin myöhemmin istukan vajaatoiminta, siksi hän oli niin pieni raskausviikkoihin nähden. Tuntemuksilleni löytyi selitys kun tyttö otettiin ulos- napanuora oli kiertynyt hänen kaulansa ympäri 2 kertaa ja nuora oli tehnyt hänelle ”henkselit”. Alakautta syntyminen olisi lääkärin ja kätilön mukaan aiheuttanut hänelle ainakin jonkinasteisia vaurioita, ehkä jopa kuoleman. Onneksi kuuntelin äidinvaistoani.

Huolimatta siitä, ettei synnytys sujunut niin kuin olin ajatellut oli kokemus kuitenkin jotain ihmeellistä. Lahja jonka sain on jotain korvaamatonta ja todellinen siunaus. Olen kiitollinen kätilöilleni sekä lääkärilleni ja koko muulle henkilökunnalle jotka auttoivat tyttäremme maailmaan. Olen myös onnekas koska minulla on rakastava mies joka tuki minua ei vain synnytyksen ajan, vaan myös läpi raskauden kuunnellen valitustani tukalasta olosta.  Katsellessani nyt melkein vuoden vanhaa kävelemään opettelevaa neitoamme tiedän, että kaikki se pelko ja kärsimys oli sen arvoista.

vastasyntynyt-lapsi

Kirjoittaja Katherine kertoo itsestään seuraavaa:  Olen naimisissa ja meillä on toistaiseksi yksi lapsi. Mieheni täyttää toukokuun viimeinen päivä 30 (ikäkriisi) ja minä olen 26-vuotias. Tyttäremme täyttää juhannusaattona vuoden. Asumme Turun Pernossa ja haaveilemme rivitalon pätkästä. Mieheni tekee todella pitkiä päiviä ja minä olen tällä hetkellä työtön, tosin kova haku on päällä jotta töitä saisin. Ammatiltani olen parturi-kampaaja mutta alan vaihto on mielessä koko ajan. Paljon ollaan siis tytön kanssa kahdestaan, oikeastaan on hyvin outoa silloin kun mies on kotona. 🙂 Me käymme kaupungilla ostoksilla, ulkoilemme tuossa meidän pihalla ja välillä minä pääsen yksin lenkille ja kuntoilemaan. (25 kiloa tippunut raskauden lopusta) Isäntä harrastaa salibandya (on maalivahti) ja minulla ei ole varsinaista harrastusta jossa käyn mutta askartelu on rakas harrastus, kirjoittamisesta pidän todella paljon ja siksi tähän mukaan lähdinkin.