Kipeän vauvan imettäminen – mitä kannattaa ottaa huomioon

kipeän vauvan imetys
Kun joku perheenjäsenistä sairastaa, se saattaa koetella koko perhettä. Näin on etenkin kun perheen pienimmäinen sairastaa. Tavallisimpia lapsiperheiden tauteja ovat esimerkiksi tavallinen flunssa ja vatsatauti. Vauvat, joita ei imetetä, sairastuvat helpommin kuin imetetyt vauvat. Tämä johtuu siitä, että äidinmaito sisältää vastustuskyvylle tärkeitä aineita toisin kuin korvike.

Täysimetys (maidon lisäksi vauva ei siis saa soseita tai muita nesteitä, ei edes vettä) vauvan ensimmäisten kuuden kuukauden ajan on kaikkein tärkein suojautumiskeino taudeilta. Äidinmaito ei kuitenkaan ole taikajuomaa. Se ei aina estä sairauksia. Kun imetetty vauva sairastuu, häntä pitää imettää entistä enemmän. Imetys ei ainoastaan saa vauvaa paranemaan nopeammin ja pysymään nesteytettynä, se tuo myös lohdutusta.

Keräsimme yhteen vinkkejä, miten voit auttaa imettämääsi vauvaa, joka kärsii ripulista, oksentelusta tai nenän tukkoisuudesta.

Ripuli ja oksentelu

Jos vauvasi ripuloi tai oksentelee, saatat miettiä voitko jatkaa imetystä. Olet ehkä kuullut, että maitotuotteet eivät sovi kipeälle masulle. On se sitten totta tai ei, äidinmaito ei kuitenkaan ole maitotuote. Erään tarttuvien tautien erikoislääkärin mukaan ihmisen tuottama maito ei ole ruokaa, se on hyvin erikoistunut vauvaa tukeva järjestelmä.

Jos vauvallasi on vatsatauti, tärkein hoitokeino on imetyksen jatkaminen. Useimmat vauvat paranevat sen voimalla, eivätkä tarvitse lisänesteytystä kuten yleensä korvikevauvat tarvitsevat.
Äidinmaito imeytyy helposti ja nopeasti, joten vaikka vauvasi oksentaa tai ripuloi heti imetyksen jälkeen, hän on todennäköisesti saanut jonkin verran ravinteita. Nesteytyslääkkeet taas ovat ravintoarvoltaan huonoja eivätkä yhtä parantavia kuin äidinmaito.
Jos imetetty vauvasi on kipeä, tarjoa rintamaitoa useammin. Se saa vauvasi imemään kerralla vähemmän, ja se vähentää mahdollisesti oksennettavan maidon määrää.

Normaalisti imetetyn vauvan kakka

Imetetyn vauvan kakan suhteen kannattaa tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Muuten saattaisit luulla, että äidinmaitoa nauttivalla vauvallasi on ripuli, etkä ehkä uskoisi sen olevan täysin normaalia.
On normaalia, että täysimetetty vauva kakkaa usein ja kakka on löysää keltaista ja sinapin (joskus myös vihertävän) väristä. Jos vauvasi alkaa yhtäkkiä kakata paljon useammin kuin normaalisti, kakka on todella pahanhajuista ja hänellä on kuumetta, hänellä saattaa olla ripuli (johtuen vatsataudista).

Erikoistilanteet

Joskus täysimetetyn vauvan kakka saattaa olla väliaikaisesti tavallista löysempää (esimerkiksi jos äiti on syönyt antibiootteja tai vauva saanut rotavirusrokotteen).
Joskus herkkä vauva saattaa reagoida äidin syömään ruokaan löysällä kakalla tai oksentamalla. Lehmän maidolle allergiset vauvat usein reagoivat voimakkaasti ripuloimalla tai oksentamalla jos heille annetaan korviketta.
Ripulia aiheuttava sairaus (esim. vatsatauti), saattaa ärsyttää suolistoa ja aiheuttaa laktoosi-intoleranssia. Kun aiheuttajan syy poistuu (esim. vauva toipuu vatsataudista), hänen elimistönsä paranee – etenkin jos imetystä jatketaan.

Nenän tukkoisuus

Jos lapsellasi on flunssa ja nenä tukossa, se saattaa vaikeuttaa hänen hengitystään ja haitata imemistä. Jos näin käy, seuraavat vinkit saattavat auttaa:

* Pidä vauvasi mahdollisimman pystyasennossa imettäessä.

* Imetä useammin kuin yleensä, jotta vauvasi saa varmasti tarvitsemansa määrän maitoa. Silloin vauva viihtyy rinnalla luultavasti lyhyemmän ajan kerrallaan, mikä on hyväksi nenän tukkoisuuden kannalta.

* Muutama tippa suolavettä vauvan sieraimiin laitettuna, auttaa häntä hengittämään imetyksen yhteydessä.

* Ilman kosteus auttaa vauvaa hengittämään (kokeile höyryhengitystä tai ilman kosteuttajaa).

* Joidenkin äitien mukaan imettäminen kosteassa kylpyhuoneessa auttaa.

* Kanna vauvaasi pystyasennossa (esim. repussa tai kantoliinassa) ennen syöttöä, se vähentää liman eritystä.

Jos vauvasi nenä on niin tukossa, että hän ei kykene imemään kunnolla, sinun täytyy ehkä pumpata ja juottaa häntä lusikalla tai pienellä mukilla.
Sinulle on myös ehkä sanottu, että imetys kannattaa lopettaa jos vauvalla ilmenee hengitysvaikeuksia, koska maitotuotteet lisäävät limaneritystä. Kuitenkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että maitoa lisäisi limaneritystä (ellei henkilö ole yliherkkä lehmän maidolle), eikä äidinmaito ole varsinainen maitotuote.

kipeän vauvan imetys

Entä jos vauva kieltäytyy rinnasta?

Vauvasi saattaa kieltäytyä syömästä rintaa kipeänä, etenkin jos hänen korviinsa tai kurkkuunsa sattuu. Jos näin käy, vauva kyllä haluaa rintaa jälleen parannuttuaan, mutta sen odottelu saattaa olla hyvin stressaavaa aikaa. Yritä tarjota (älä pakota) rintaa usein (tunnin välein) ja kokeile eri imetysasentoja.

Tässä vielä muutama lisävinkki, joita voit kokeilla jos vauva kieltäytyy rinnasta:

* Pumppaa maitoasi ja tarjoa sitä pienestä mukista tai lusikasta.

* Yli puolivuotiasta jo kiinteitä syövää vauvaa varten voit pumpata maitoa ja sekoittaa sitä soseisiin.

Kipeän vauvan hoitaminen on rankkaa. Huolimatta sairauden syystä, on tärkeää aina viedä vauva lääkäriin tarvittaessa. Vauvan toipuessa imettämisen tärkeys vain korostuu ja se auttaa häntä paranemaan nopeammin.

Roikkuvat rinnat- onko syynä imetys?

roikkuvat rinnat

Raskauden aikana monet meistä saavat pyytämättään niin miellyttäviä kuin epämiellyttäviä neuvoja ja tietoa. Yksi epämiellyttävistä asioista mitä raskaana olevat naiset kuulevat on se, että jos he imettävät heidän täytyy varautua ikäviin muutoksiin rinnoissaan imetyksen jälkeen. Roikkuvat rinnat, raskausarvet, värimuutokset ja niin edelleen- kaikki seikat ovat joidenkin mielestä imetyksen syytä. Vaikka olisitkin sitä mieltä, että rintaruokinta on tärkeämpää vauvan kannalta kuin mahdolliset muutokset rinnoissasi, on normaalia olla huolestunut kuinka rintasi muuttuvat imetyksen myötä.

Roikkuvat rinnat imetyksen jälkeen

Joten, aiheuttaako imetys pysyviä muutoksia rintoihisi? Alkavatko rintasi roikkua? Jos olet huolissasi että imetys on syynä roikkuviin rintoihin, voit olla huoletta. Tutkimukset osoittavat että imetys ei aiheuta roikkuvia rintoja, sen sijaan raskaus saattaa edistää rintojen roikkumista. Useiden odottavien äitien raskauden ensioire on rintojen arkuus. Rintasi siis valmistautuvat jo hyvissä ajoin imettämään lastasi.

Raskauden aikana saatat huomata:
Areolan (nännipihan) ja nännin väri muuttuu tummemmaksi. Nännipihasi suurenevat. Montgomeryn rauhaset (pienet nystyt nännipihasi ympärillä) muuttuvat näkyvämmiksi. Rintojesi suonet tulevat näkyvämmiksi. Rintasi suurenevat kun kudokset tekevät tilaa maidolle.

Sitä mukaa kun rintasi kasvavat, ligamentit eli kiinnikkeet jotka tukevat rintojasi saattavat venyä. Tämä saattaa edistää rintojen roikkuvuutta raskauden jälkeen (imetit tai et). Rintojen roikkuvuus voi olla ilmeisempää jokaisen yksittäisen raskauden jälkeen. Voit helpottaa oloasi käyttämällä hyvin istuvia ja tukevia rintaliivejä raskauden aikana sitä mukaa kun rintasi suurenevat.

Muita seikkoja jotka voivat edistää rintojen roikkuvuutta

Kun ikää tulee lisää, ihosi menettää kimmoisuuttaan jos tupakoit, ihosi elastisuus vähenee jos olet ylipainoinen tai sairaalloisen lihava- lihaskuntosi heikkenee joka edistää ihon elastisuuden vähenemistä, säännöllisen liikunnan puute- jälleen lihaskuntosi heikkenee, erityisesti rintalihaksesi jotka kannattelevat rintojasi, myös ihosi luonnollisella elastisuudella on merkitys.

imettäminen ja roikkuvat rinnat

Rinnat vieroituksen jälkeen

Imetyksen aikana rintasi ovat täynnä maitoa. Kun vieroitus on alkanut, maito joka on tehnyt rasvasoluja kudokseesi vähitellen vähenee. Tämä prosessi voi kestää joitain kuukausia ja kun prosessi on valmis, rintasi palautuvat siihen kokoon mitä olivat ennen raskautta.

Koska pitäisi olla lääkäriin yhteydessä?

On olemassa joitain muutoksia rinnoissa jolloin sinun tulisi olla yhteydessä lääkäriisi. Esimerkiksi nuhan kaltaiset oireet: kuume, lihaskipu, vilunväreet, uupumus. Näitä oireita saattaa esiintyä rintatulehduksessa. Epätavallinen erite nänneistä (esim. veri) , ihottuma rinnoissa, nännit ovat kääntyneet sisäänpäin tai kyhmy rinnassasi. Jos imetät, varmista lääkäriltäsi kuinka estät tukkeutumien syntymisen.

Sinun ei siis tarvitse murehtia että imetys aiheuttaa rintojen roikkumista. Sen sijaan tee hyviä valintoja elämässäsi: älä polta, harrasta säännöllistä liikuntaa ja noudata terveellistä ruokavaliota- muista kuitenkin että äitiys voi muuttaa vartaloasi. Vaikka kehomme muuttuukin äitiyden myötä, se ei tarkoita että muutos olisi huono asia. Kehomme on yksinkertaisesti erilainen ja erilainen voi silti tarkoittaa kaunista ja tervettä kehoa.

Painajaiseni nimeltään imetys

korvikkeiden antaminen, iloinen vauva

 

”Aiotko imettää?”

Maailman helpoin kysymys. Hetkeäkään harkitsematta pystyin sanomaan että tottakai minä aion, jos se vain onnistuu. Vaikka vastaus olikin minulle aivan täysin selvä, silti minulla oli aina pakottava tarve lisätä sana jos, kun minulta asiaa kysyttiin. Tottakai minä tiesin, ettei imetys aina suju kuten oppikirjoissa. Pienessä mielessäni taisin silti kuvitella että se onnistuisi. En osannut pelätä epäonnistumista, sillä ajattelin pääasian olevan se, että lapsi on tyytyväinen ja kasvaa, ruokittiin häntä miten vain.

Synnytyksen jälkeen en tuntenut maidon nousevan. Nännit olivat kipeät, mutta muuten en tuntenut mitään erityistä. Ei mitään pienintäkään tuntemusta lähellekään sitä mitä olin ennen synnytystä kuullut. Kuinka maito nousee niin ettei rintoihin voi kivistykseltä koskea, kuinka ne kasvavat yhdessä yössä jopa kahdella kuppikoolla, kuinka paita kastuu maidosta. Rintani eivät koskaan kasvaneet. Eivät tulleet kipeiksi. Paitani etumus oli ja pysyi lohduttoman kuivana. Minulle vakuutettiin, että maito nousee. Että tunnen sen varmasti sitten kun se tapahtuu. Ja niin minä purin hammasta ja olin onnellinen joka ikisestä hetkestä jonka vauva vietti rinnalla vaikka se sattui.

Maito ei noussut. Syöttöpunnitusten lohduttomat tulokset eivät rakentaneet itseluottamustani imetyksen suhteen. Aika pian ehdotettiin sairaalassa jo lisämaidon antamista ja luottaen ammattilaiseen minä annoin. Juuri ennen kotiutumistani minulle tokaistiin, että kyllä sen maidon olisi pitänyt jo nousta, kyllä sinä olisit sen jo tuntenut jos se olisi noussut. Sanottiin jokseenkin karskin kylmään sävyyn, että lisämaidon antamista pitäisi jatkaa myös kotona. Ei sanaakaan siitä mitä vastiketta, miten, milloin ja kuinka paljon.

Ensimmäiset kaksi viikkoa itkin jatkuvasti. Istuin sohvalla pelkissä alushousuissa peiton alla vauvan kanssa, jolla ei vaatteita näkynyt päällä ellei ollut vieraita. Päivisin pärjäsin jotenkuten itkemättä muutamia tunteja. Mies kantoi juotavaa ja syötävää. Päästi vessaan. Lämmitti lisämaidon, koska minä en sitä voinut itkemättä tehdä. Päästi suihkuun, vaikka koko sen ajan vauva itki nälkää. Mies kuunteli kuinka minä huolehdin vuorokauden jokaisen tunnin jonka olin hereillä. Tuleeko maitoa ollenkaan? Miksei maito nouse? Pidänkö vauvaa nälässä kun en anna enempää korviketta? Tuleeko tarpeeksi märkiä vaippoja? Teenkö oikein kun yritän? Teenkö jotain väärin?

Itkin alkuun lohduttomasti lähestulkoon joka kerta jos joku erehtyi kysymään imetyksen sujumisesta. Neuvolaan mennessä sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, koska jännitin vauvan punnitusta. Joka kerta se jännitys päättyi pettymykseen. Ensimmäinen kuukausi meni vauvan kanssa täysin sumussa. Jos en istunut sohvalla imettämässä pumppasin rintapumpulla vaikken pumpulle edes herunut ja keräsin tietoa siitä miten voisin lisätä maidontuloa, miten saisin imetyksen onnistumaan. Ja niin, vaikka seisoin kuvainnollisesti päälläni, yritin kaikkeni, silti maitoa ei tullut tarpeeksi. Korvikemäärät suurenivat koko ajan, ja jokaista nostettua kymmentä millilitraa itkeä tihrustin päivän kaksi. Koin epäonnistuneeni täysin kun en pystynytkään ruokkimaan omaa lastani.

imettäminen ja korvikkeiden antaminen

Muistan yhä, kuinka ihanalta se tuntui, kun pieni vauvani löysi rinnan ensimmäistä kertaa ja alkoi imeä. Suuri ylpeyden ja onnen tunne valtasi minut kun katsoin pienokaistani. Sen tunteen kun voisi pullottaa ja säästää, sillä vasta imetyksen epäonnistuttua ymmärsin kuinka tärkeä asia se olisi minulle ollut. Imetin osittain kolmen kuukauden ajan, ja vasta nyt vauvan lähestyessä puolen vuoden ikää alan olla sinut sen asian kanssa, etten pystynyt tarjoamaan lapselleni ravintoa niinkuin luonto sen tarkoitti. Enää en häpeä jokaista korviketetraa jonka nostan kärryihin ja sieltä ostoskassiin. Enää en itke joka kerta kun joku kysyy minulta imetänkö. Enää en koe mieletöntä kateuden pistosta sydämessä kun kuulen tai näen jonkun iloitsevan onnistuneensa imetyksessä – vaikkei se minulta olekaan pois.

Enää en koe epäonnistuneeni äitinä – poikani nauru ja elämäniloa hehkuvat kasvot kertovat minulle että olen täydellinen äiti juuri hänelle ruokin häntä sitten pullosta tai rinnasta. Imetys ei ole minulle äitiyteni mitta.

Tositarinan on Mammablogiin kirjoittanut Mira. <3